Keskustelu

Lybeckinmetsän varjo

13.6.2014

Olen dekkareiden, mysteereiden ja mystisten paikkojen innokas harrastaja. Asun lähellä Elämänmäkeä jossa olen usein viettänyt aikaani ja paikan jännittävään historiaan tutustunut. Kun huomasin kyseisen kirjan, hankin sen välittömästi ja järjestin itselleni vapaapäivän, hyvän tunnelman ja kaikki puitteet lukunautinnolle jota kirjan esittely lupaili. Kirjailija ja hänen kirjoitustyylinsä olivat minulle ennestään tuntemattomia. Parin ensimmäisen luvun jälkeen käsitin jo millaista kökköä oli luvassa ja jo ennen puoltaväliä ainut päämääräni oli vain selvittää kuinka alas kirjailija oikein kykenee menemään kirjoittamisessaan. Parhaiten mieleen kirjasta jäi se miten kukaan jaksaa kirjoittaa dekkariinsa näin paljon hyttysistä, isosta jäykästä kalusta, sanasta ”vittu”, punaisesta valtavasta tekokyrvästä ja ylimitoitetusta pahanolon tunteesta. Kirjassa oli mielestäni valtavasti epäonnistumisia niin faktojen, tarinan henkilöiden kuin myös juonen kehittelyn kanssa sekä todella paljon tekstiä joka ei kuulu mysteeridekkariin. Tarina oli naiivi ja epäuskottava. Toiminta oli epäloogista, ajallisesti harhailevaa ja päähenkilön persoona sovinistisen epäonnistunut kuvaus nelikymppisestä naisesta ja hänen luonteestaan. Peräaukko, paskareikä, itsetyydytys ja valtava punainen tekokyrpä eivät kuulu kunnon dekkariin varsinkin kun ne vievät liikaa huomiota ja resursseja itse juonesta ja toiminnasta joka vilahtaa pikajunan lailla ohitse lukijan vielä hämmästellessä miten vittumaisia otuksia hyttyset voivatkaan olla. Miten tämän ikäinen kirjailija voi kirjoittaa näin lapsellista tekstiä? En missään tapauksessa suosittele kirjaa kenellekään enkä myöskään lue enää tämän kirjailijan kirjoja.
Suosikkeihini kuuluvat Eeva Tenhusen kirjat ja hänen ajoittain jopa selkäpiitä karmivan jännittävä kirjoitustapansa (Nuku hyvin punahilkka)josta arvostelemani teos on valovuosien päässä tasostaan.