Sininen enkeli

Heinrich Mannin (1871-1950) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Lyypekkiläisen Mannin kauppiasperheen vanhin poika oli omana aikanaan hyvinkin tunnettu kirjailija, mutta hän ajautui marginaaliin, sillä valtaapitävät eivät pitäneet hänen teostensa yhteiskunnallisuudesta. Aluksi Weimarin tasavallan aikana hän joutui epäsuosioon militarismia vastustavien ja ihmisoikeuksia puolustavien mielipiteidensä takia. Lopulta natsien noustua valtaan hänen oli pakko lähteä maanpakoon Yhdysvaltoihin, jossa hän kuoli rahattomana ja unohdettuna.

Mannin tunnetuin teos on vuonna 1905 ilmestynyt romaani Professor Unrat, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Sininen enkeli (Karisto 1981, suom. Auli Hurme).  Se kertoo erakoituneesta ja asenteiltaan jyrkästä opettajasta Raatista, joka kohtelee oppilaitaan kohtuuttoman ankarasti. Hän saa tietää, että oppilaat käyvät toisinaan tapaamassa paikallisessa kapakassa tanssijatar Rosa Fröhlichiä. Hän käy nuhtelemassa tyttöä, mutta ihastuukin häneen ja menettää lopulta lähes kaiken. Josef von Sternberg ohjasi romaanin pohjalta myöhemmin elokuvan "Sininen enkeli" (1930), jonka pääosaa esitti Marlene Dietrich läpimurtoroolissaan. Kari Vaijärvi kirjoittaa romaanista Arvostelevassa Kirjaluettelossa: ”Mutta kirja on myös herkullinen, sävähdyttävä ja väliin riipaisevan hauska satiiri ihmismielen raadollisuudesta ja vinoutumisesta. Parhaimmillaan Mann on juuri antisankarinsa, oppilaitaan sadistisesti kiusaavan lehtori Raatin luonnekuvassa.”

”Tuli yö, ja pimeyden keskeltä hänelle ilmestyivät Rosan hienopiirteiset, oikukkaat, värikkäät kasvot. Hän katseli niitä pelokkaasti, sillä hän tiesi, että ne antoivat aihetta kaikenlaisiin epäilyksiin, kaikenlaisiin. Taiteilijatar Fröhlich kuului kaikille. Unrat painoi kädet tulipunaisille kasvoilleen. Hänen myöhäinen aistillisuutensa – tämä hitaan, salavihkaisen viettelyn voimalla kuihtuneeseen ruumiiseen tunkeutunut aistillisuus, joka oli väkivaltaisesti ja luonnottomasti leimahtaen muuttanut hänen elämänsä ja ajanut hänen sielunsa äärimmäisyyksiin – se piinasi nyt häntä kuvin. Hän näki taiteilijatar Fröhlichin pienessä huoneessaan Sinisessä enkelissä ja tämän riisuutumisliikkeet, silloisen ensimmäisen kerran liikkeet, kutkuttavan katseen. Sitten Rosa suuntasi katseensa ja liikkeensä Unratin ohitse toiseen mieheen – Lohmanniin… Unrat katseli kohtauksen loppuun, aivan loppuun saakka, ja se hypähteli ylös alas hänen silmissään, koska hän nyyhkytti.”