Maailman pysyvyys

Viro viettää tänä vuonna satavuotisjuhliaan, ja myös virolainen runoilija ja lastenkirjailija Ellen Niit (13.7.1928 – 30.5.2016) ehti kokea elämässään monenlaisia vaiheita miehitysajasta ja kyydityksistä aatteellisesti kahlittuun aikaan, ideologisiin paineisiin ja lopulta kotimaansa vapautumiseen. Suomennosvalikoimassa Maailman pysyvyys (WSOY 1994, suom. Eila Kivikk'aho, Kirsi Kunnas, Aila Meriluoto, Brita Polttila, Anja Salokannel ja kirjan toimittaja Pirkko Huurto) julkaistiin Niitin runoja koko hänen tuotantonsa ajalta. Runojen henkinen tausta on luonto- ja kristinuskon yhdistelmässä, myös yhteiskuntakritiikkiä niistä voi lukea. "Tulos on joka tapauksessa syvästi hengittävä, notkea ja huoliteltu. Antologiana se on riemastuttavan rikas kokemus – tavallaan kuuden suomalaisen naislyyrikon käännöksissä saa uutta tuntumaa kunkin omaan runoilijanlaatuun", kirjoitti Suvi Ahola Helsingin Sanomien arviossaan. "Talo ei ole mitään. / Huone pelkkää tyhjää. / Muuta on koti. // Kodit kasvavat kodeiksi / aikaa myöten. / Kun pihanurmen ratamonlehdet / tai asfalttipihan arat / kulottuneet korret / ovat tarttuneet sydämesi syrjään, / kun sydän on juurtunut / ruokamultaan kivien ja asfaltin lävitse, / kun sydän on juurtunut / pohjaveteen saakka, / silloin olet kotona."