Aurinko, isäni

Vuoden 1988 kotimaisena kirjana on Nils-Aslak Valkeapään (23.3.1943 – 27.11.2001) runoteos Beaivi, Ahcazan, joka julkaistiin suomeksi vuonna 1992 nimellä Aurinko, isäni (DAT, suom. Pekka Sammallahti). Runoilijan itse kuvittama teos yhdistää myyttejä, historiaa ja yksilöllisiä teemoja. Teos kuvaa sekä yksittäisen saamelaisen elämänpolkua että koko kansan historiaa, ja mytologinen taso tuo esiin shamaanin unet ja niiden todellisuuden. "Teoksessa Beaivi, Ahcazan – tai oikeastaan visuaalis-verbaalisessa eepoksessa, kuvahisessa – kuvat ja runot luovat yhdessä hengittävän kokonaisuuden. Suomenkielinen käännös on tarkoitettu apuneuvoksi matkalle kuvahisen alusta sen loppuun. Teos aukeaa eri tavoin eri lukijoille, mutta kaikille se nousee askel askeleelta eteneväksi matkaksi tuntureiden elämään, myös pelkkänä tekstinä ilman kuvia", kertoo kääntäjä Pekka Sammallahti esipuheessaan. Beaivi, Ahcazan oli ensimmäinen saamenkielinen teos, joka sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (1991). "ja tuuli, ajan malttamaton / ajaton tuuli / luonto / voimallinen haltija / tulen kanssa juttelen / huomenna / jo eri kieli tulellakin / poroille ilmestyy uusi jutamakeino, kiville muut tavat / vieras aika ajassa / vieras / kehkeytyvät, poreilevat ihmeelliset näyt / vieraat sävyt soivat ajatuksissa"