Ismo Puhakan runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

 

syntymävuosi: 1981

asuinpaikka: Jyväskylä

perhe: Vaimo ja kaksi lasta (4 ja 3v.)

 

15-vuotiaana rupesin lukemaan ja kirjoittamaan runoja. Julkaisin tuotoksiani pikkuisina monistevihkoina joita sitten kaupittelin vastahakoisille ystäville ja tuttaville.

 

Yhteiset lukutuokiot lasten kanssa ovat parasta! Lapset ovat kiehtova ja vaativa yleisö joilla on luonnostaan hyvä maku tekstin ja tehokeinojen suhteen.

 

Usein työpäivän jälkeen mukuloille rallatellessa. Toisinaan kadulla kävellessä, kaupassa tai puita halkoessa, hauskat, oudot tai muuten mielenkiintoiset lausahdukset jäävät soimaan päähän. Runoja kirjoittaessa on niitä sitten mukava ”maistella” ja tutkia, panna pinoon, peräkkäin ja toistensa lomaan ja kuunnella sitten miten ne soivat.

 

maantiellä, suolla, pitkospuilla, siellä, täällä ja tuolla.

 

Sellainen jonka mutusteluun ei heti kyllästy.

 

Kyky kuunnella, astua sivuun kun sanat ja aiheet puhuvat ja rohkeus sulkea niiden suu kun ne alkavat lörpöttää.

 

Ilmapallokauppias Heli Umpila.

 

Mielestäni kannattaa lukea: kaikenlaista sopivassa suhteessa: Muutama rivi puhelinluetteloa, pari Koiramäkeä, loraus Vaahteramäkeä, tuokkonen Carl Barksia ja kukkura mitta Kirsi Kunnasta.

 

Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:

Hei, hommiin! (Karisto 2011)