Maanalaiset tanssivat aamuisin

Saana Katilan (s. 1981) romaani Maanalaiset tanssivat aamuisin (Kosmos 2017) kertoo nuoresta biologian opiskelijasta Kasperista, joka juhlii ja viettää villin vapaata elämää 1990-luvun loppupuolen Helsingissä. Hänen elämänsä pyörii aamuun saakka jatkuvien rave-bileiden, jatkojen, huumeiden ja ennen kaikkea hyvän ystäväporukan ympärillä. Vastapainona tälle ovat syvät yksinäisyyden hetket, jolloin hän palaa muistoissaan lapsuuden saaristolaismaisemiin. Outi Hytönen kirjoittaa Parnasson arviossaan: ”Katila tavoittaa hienosti nuorten mielen herkkyyden, dramaattisuuden, suuret unelmat ja ihanteellisuuden.”

”Kasper oli päättänyt olla tulematta Lepakon aamuihin, mutta varhainen rantakävely oli tuonut hänet kuin huomaamatta Hietaniemeen. Hän oli koputtanut oveen, astunut sisään ja maksanut lipun, kävellyt mustien muovien peittämän tunnelin lävitse ja jättänyt tavaransa narikkaan. Kukaan ei yllättyisi hänet nähdessään, päinvastoin, sillä hän oli pysytellyt poissa harvinaisen kauan.
Hän oli kieltäytynyt kutsuista hyväntuulisilla tekstiviesteillä: kertonut luennoista, joilla ei todellisuudessa käynyt, tapaamisista, joita ei ollut, ja tenteistä, joihin ei aikonutkaan osallistua. Hän halveksi itseään sekä niitä, jotka valheisiin uskoivat, mutta se hinta oli omasta rauhasta maksettava.”