Valkoinen kuningas

Unkarilaisen György Dragománin (s. 1973) romaani Valkoinen kuningas (Otava 2008, suom. Outi Hassi) kertoo 11-vuotiaan Dzsáta-pojan elämästä jossakin nimeämättömässä itäeurooppalaisessa diktatuurissa. Pojan isä on joutunut työleirille, joten hän elää kahdestaan äitinsä kanssa. Poika käy koulussa, harrastaa jalkapalloa ja pyörii kaduilla kavereidensa kanssa. Seikkailukirjoista tuttuun tyyliin Dzsáta ja hänen kaverinsa haastavat ympäröivää aikuisten maailmaa ja tekevät kolttosia. He joutuvat kuitenkin rangaistukseksi kokemaan aikuisten taholta julmaa väkivallalla uhkailua ja poikkeuksellista alistamista. Lukuneuvoja kirjoittaa blogissaan: ”Se on upeasti kirjoitettu (ja käännetty) koskettava tarina lapsista väkivallan keskellä. Sen lisäksi se on tarina tulevaisuudenuskosta, ystävyydestä ja toivosta.”

”Olisin jo halunnut lopettaa läksyjenluvun, sillä minun teki mieli maistaa kastanjakääretorttua, jonka äiti oli tehnyt minulle syntymäpäiväksi, hän oli onnistunut hankkimaan jostain vispikermaa ja kastanjoita, ja me valmistimme kastanjamassan yhdessä, kaavimme keitetyistä ja halkaistuista kastanjoista sisukset pikkulusikalla, kastanjakääretorttu oli minun ja isän lempijälkiruoka, siitä oli jo yli vuosi kun olimme syöneet sitä, isä oli silloin vielä kotona, kohta saisin maistaa sitä taas, tiesin että kun saisin läksyt tehtyä ottaisimme kääretortun jääkaapista, laittaisimme siihen kynttilät ja juhlisimme kahdestaan syntymäpäivääni, olisin jo halunnut olla valmis, mutta silloin soi ovikello.”