Vapaan miehen raamattu

Kiinassa syntyneen Gao Xingjianin (s. 1940) Vapaan miehen raamattu (Otava 2002, suom. Riina Vuokko) on Nobelilla palkitun kirjailijan ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos. Synnyinmaassaan näytelmäkirjailijana ja dramaturgina pahennusta aiheuttanut kirjailija muutti 1980-luvulla maanpakolaisena Ranskaan. Siellä hän keskittyi kirjoittamaan draaman sijasta romaaneja, novelleja ja esseitä.

Vapaan miehen raamattu on fiktiivinen muistelmateos, jossa Gao käsittelee erityisesti suhdettaan Kiinaan. Teos etenee useassa eri aikatasossa ja sen kerronnassa ’hän’ viittaa kirjailijan muistojen minään ja ’sinä’ puolestaan nykyhetkeen. Kulttuurivallankumouksen ja sitä edeltävän ajan tapahtumat jäsentyvät menneisyyttä pohtivan ja emigranttina elävän ’sinän’ kautta. Teoksessa on keskeistä vapauden ja sitoutumisen tematiikka, jota käsitellään politiikan ja kulttuurin rinnalla myös ihmissuhteiden tasolla. Kertojan monet naissuhteet ja roisit seksikohtaukset ovat romaanissa keskeisiä. Pertti Seppälä kirjoittaa Gaon viileästä tyylistä Helsingin Sanomien arviossaan: ”Hän pyrkii eräänlaiseen ”objektiiviseen” kuvaustapaan, mikä etäännyttää lukijaa tekstistä – ei päästä ikään kuin sisälle tekstiin. Gao on saanut tavoitteeseensa virikkeitä zen-buddhalaisuuden mietiskelytekniikoista.”

”Et elä enää kenenkään varjon alla, etkä pidä kenenkään varjoa vihollisenasi. Päästessäsi pois varjon alta luovuit samalla keinotekoisista ihanteista ja fantasioista. Elät tyhjyyden ja rauhan keskellä. Olet tullut tähän maailmaan alastomana ja huolettomana, eikä sinun tarvitse ottaa mitään mukaasi kun lähdet täältä, et voi ottaa, vaikka haluaisitkin. Et pelkää muuta kuin kuolemaa, suurta tuntematonta.”