Kaikki naiset näkevät unia

Marja-Liisa Vartion romaanin Kaikki naiset näkevät unia (Otava 1961) päähenkilö on rouva Pyy, tyytymätön keski-ikäistyvä kotirouva, joka kaipaa uutta sisältöä elämäänsä. Asioiden muuttajaksi tai toteuttajaksi hänestä ei kuitenkaan tunnu olevan. Naisen rooli on liian ahdas, ja rouva Pyy syyttää aviomiestään vaikeasta olostaan. "Rouva Pyyn vieraantumisen syy ei ole niinkään aviomiehen toiminnassa vaan 1950-luvun sukupuolijärjestelmässä, joka sitoo rouva Pyyn kodin piiriin, kaventaa hänen olemisensa mahdollisuuksia ja tekee hänestä turhautuneen ihmisen", kirjoittaa Elise Nykänen niin & näin -lehdessä 4/19 julkaistussa artikkelissaan "Muukalaisena maailmassa".

"Vaikka saatiin tämä asunto... eihän tässä voi ajatella edes apulaisen pitoa. Mihin sen tässä panisi? Äitisi asuu siinä huoneessa, joka lasten piti saada, ja lapset ovat siinä mihin voisi panna apulaisen. Ja äitisi asuu juuri sen huoneen päällä, jossa sitten itse täytyy nukkua. Eikä täällä uskalla puhua, kun kaikki kuuluu lävitse, hengityskin."