Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Haakana, Anna-Liisa

Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Muut teokset (kääntäjänä)
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Kirjailijan omat sanat
Olen syntynyt Rovaniemellä tammikuussa 1937. Siellä kirjoitin ylioppilaaksi käytyäni sitä ennen koulua monellakin paikkakunnalla Etelä-Suomea myöten. Opiskelin sanomalehtioppia ja kirjallisuutta Tampereella. Opinnot jäivät kesken, vastauksena kysymykseen arvosta tai ammatista on siis sanottava, että varsinaista arvoa ei ole, mutta ajan myötä minusta kehkeytyi sentään kirjailija.
Muutin miehen perässä Sodankylään 1963, mentiin naimisiin, perustettiin perhe, saatiin kaksi lasta. Ensimmäiset kirjani kirjoitinkin omille lapsilleni iltalukemiseksi, siitä aihepiiri ja kohderyhmät hiljalleen laajentuivat nuorisokirjojen kautta aikuisten kirjallisuuteen ja lopulta satuihin lastenlapsille. Viimeisin työni on jälleen romaani, eräänlainen yritelmä sukutarinaksi, vaikka suurelta osin fiktiota onkin.
Sodankylään tultuani jatkoin parin vuoden ajan jo Tampereella aloittamaani työtä, käänsin viihdekirjallisuutta, kevyitä kuukausijulkaisuja. Sittemmin toimin pitkään epäpätevänä opettajana lähinnä peruskoulussa eri luokka-asteilla. Vuonna 1983 jättäydyin kirjoittamisen varaan ja vuoden 1999 alusta minulle myönnettiin taiteilijaeläke.
Olen kirjoittanut seitsemän nuortenkirjaa, novellikokoelman, viisi romaania ja kolme satukirjaa.
1980-luvun puolivälissä irrottauduin peräkamaristani ja otin innokkaasti osaa yhdistystoimintaan. Olin Suomen Maakuntakirjailijat ry:n johtokunnassa, lopulta puheenjohtajanakin. Sitten seurasi kaksi kautta Valtion Kirjallisuustoimikunnassa, samoin kaksi kautta Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa ja Lapin läänin taidetoimikunnassa.
Vuoden 1995 tienoilla minut kutsuttiin Lapin edustajana mukaan Litteratur i Barentsregionen -toimintaan. Päämääränä oli koota yhteen Barentsin eri alueiden kirjailijoita, valita toimitusneuvosto ja aloittaa työ yhteisen antologian aikaan saamiseksi. Mukana oli koko Barents: Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoiset alueet, Saamenmaa sekä Venäjän edustajina Arkangelin, Murmanskin ja Karjalan kirjailijayhdistykset.
Yhteistyö tuotti tulosta pitkistä matkoista, kielivaikeuksista, kääntäjien puutteesta ja niukasta budjetista huolimatta. Tosin suurin tavoitteemme, antologian yhtäaikainen ilmestyminen osanottajamaissa, ei onnistunut. Ruotsalaiset saivat kokoelmansa valmiiksi 1998 ja vuotta myöhemmin antologia ilmestyi Suomessa, muut alueet seurasivat perässä. Kaikkiaan kirja ilmestyi kuudella kielellä, suomi, ruotsi, norja, saame, venäjä ja meän kieli. Suurimman alueen eli Venäjän kirjallisuuden mukana olivat myös karjalan-, lyydin-, vepsän- ja nenetsinkieliset kirjailijat.
Ruotsalaisen antologian nimi on Där vägarna börjar. Suomen kieleen otsikointi ei oikein istunut, mistä tiet alkavat, kuulosti kysymykseltä, siellä tai sieltä, missä tiet alkavat kömpelöltä. Päädyimme nimeämään kirjamme hiukan poikkeavasti: Tästä alkaa tie. Mielestämme nimi oli jopa symbolinen, piti mukanaan toivoa yhteistyön jatkumisesta. Kirjan kustantaja on Atena Kustannus Oy.
Kirjailijat muistavat usein mainita, miten yksinäisiä he ovat työnsä ääressä. Täällä pohjoisessa kirjoittaja on niin takkusten takana, että samanheimoisia on vaikea löytää. Totta kyllä, miehenikin on kirjailija, mutta kun olemme viettäneet yli 40 vuoden ajan 24 tuntia vuorokaudessa samoissa huoneissa, kävelemme samoja teitä, syömme yhteistä leipää, inspiraation lähteinä emme taida olla toinen toisellemme kovinkaan kuplivia. Luulisin, että juuri siksi Barentsin alueen kirjailijoiden yhteistyö innosti minua todella. Hyödyin siitä myöskin. Antologiassa julkaistujen tekstien joukossa esim. on novellini Porttipahdassa kokoelmasta Tikkuja sydämessä. Se herätti monikielistä keskustelua lounas- ja kahvitauoilla kokousten lomassa. Samoin kuin muidenkin kirjailijoiden tekstit. Vaikka tarvitsimme tulkkeja, halusimme kuulla ja ymmärtää, mitä muualla ja muille tapahtuu.
Murmanskin lastenkirjailijoiden tapaaminen tuotti myös pienen iloisen yllätyksen: paikalla olleiden kirjailijoiden teksteistä koottiin kirja, joka ilmestyi pelkästään venäjäksi. Antologia ilmestyi 1997, kustantaja oli Barentsförlag. Kirjan nimi on Moroskovaja Poljana, joka merkitsee hillapaikkaa.
Helmikuussa 2000 Barnens Polarbibliotek - internetissä toimiva pohjoinen lastenkirjasto - valitsi minut kuukauden kirjailijaksi.
Vuonna 2001 minut valittiin Lapin edustajaksi Barents Litteraturråd´iin, jonka tarkoitus ja tehtävä on edistää kirjallista yhteistyötä Barentsin alueella, järjestää seminaareja, kirjoittajaleirejä jne. Jätin tehtäväni 2005 lopulla nuorempiin käsiin.


MAKUASIOITA:

Kirjoittamisen vastapainona hoidan kuntoani harrastamalla vesijumppaa ja -juoksua. Kesäisin yritän tehdä pihasta Eedenin yrttitarhaa, talvisin katselen ikkunastani lumisia mäntypuita, kirjoitan ja luen. Viimeaikaisia myyttien modernisointeja lukiessani huomasin, miten vanhanaikainen maku minulla on. Mielestäni Eyvind Johnsonin Odysseus-tarina Rantojen tyrskyt ja Eeva-Liisa Mannerin Eros ja Psyke ovat monin verroin syvempiä ja koskettavimpia kirjoja kuin esim. Margaret Atwoodin Penelopeia.
Eeva-Liisa Manner on ollut mielirunoilijani siitä lähtien, kun sain tammikuussa 1957 syntymäpäivälahjaksi hänen esikoiskokoelmansa Tämä matka.
Proosakirjallisuudesta poimisin listalle useita taitavien herrahenkilöiden teoksia: Per Olov Enquistin Henkilääkäri, Göran Tunströmin Kuumatka, Arto Salmisen Kalavale, Kari Hotakaisen Huolimattomat. Uusina tuttavuuksina pitää vielä mainita portugalilaisen Jose Luis Peixoton Tyhjä taivas ja puolalaisen Olga Tokarczukin Päivän talo, yön talo. Kumpikin viimeksi mainituista on rakenteeltaan, kieleltään ja tarinaltaan normaalikerronnasta poikkeava ja siksi kai hyvin kiehtova.
Elämäkertatietoa
Anna-Liisa Haakana (o.s. Liste), s. 1937, Rovaniemi. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Haakana opiskeli kirjallisuutta ja tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Hänen aviopuolisonsa on kirjailija Veikko Haakana ja heillä on kaksi lasta.

Ensimmäiset kirjansa Haakana kirjoitti omille lapsilleen iltalukemisiksi. Haakanan kirjojen taustalla on usein pohjoisen elämäntapa ja pohjoinen luonto. Hänen esikoisteoksensa oli Porokylän porukan kesä (1978). Haakanan kirjoja on käännetty ruotsiksi, tanskaksi ja norjaksi.

Haakanan kirjoista tunnetuimpia on Ykä yksinäinen (1980), jolla Haakana sai valtion kirjallisuus-palkinnon vuonna 1981 ja Anni Swan -palkinnon 1982. Vuonna 2007 Ykä Yksinäinen sai Kirjapöl-lö-palkinnon. Kirjapöllö on palkinto yli kymmenen vuotta sitten julkaistusta, mutta yhä merkittävä-nä pidetystä lasten- tai nuortenkirjasta. Lisäksi Haakana on palkittu Plättä-palkinnolla 1982, H. C. Andersenin kunniakirjalla 1982, Kirkon kirjallisuuspalkinnolla 1982 sekä Arvid Lydecken –palkinnolla vuonna 1985.

Anna-Liisa Haakanan teoksista eniten julkista kiitosta saanut nuortenkirja Ykä yksinäinen on hänelle itselleenkin tärkeä teos, koska hän katsoo sen aloittaneen hänen varsinaisen kirjailijauransa. Teos syntyi sellaisten omakohtaisten kokemusten kautta, että sitä voisi Haakanan mielestä kutsua hänen sydämensä lauluksi.

Ykä yksinäinen kertoo nuoresta, 15-vuotiaastaYkästa, joka asuu Lapin syrjäkylällä, missä ikätoverit ovat kaukana, mutta luonto lähellä. Romaanissa kuvataan Ykän kasvua ja kehitystä vuoden aikana. Tärkeä tapahtuma Ykän elämässä on tutustuminen syöpää sairastavaan, toisen jalkansa menettänee-seen poikaan. Ystävyys Yksijalkaisen kanssa muodostuu Ykälle tärkeäksi ja hän oppi arvostamaan elämää sekä tarkastelemaan yksinäisyyttä vammaisen ystävän kautta uudesta näkökulmasta.

Myöhemmästä tuotannosta jokainen kirja on Anna-Liisa Haakanan mielestä ollut kirjoittamisvai-heessa pääteos, juuri se, jonka työstäminen on merkinnyt tärkeintä asiaa hänen elämässään. Niin hän toivoo suhteensa työhön myös jatkuvan.

Kaikissa Anna-Liisa Haakanan teoksissa on tavalla tai toisella teemana ihmisen yksinäisyys. Nuor-tenromaaneissa hän pyrkii myös välittämään uskoa tulevaisuuteen ja omiin voimiin. Myöhemmissä romaaneissa pääteemaksi on kohonnut miehen ja naisen välinen suhde, kaikista ihmissuhteista ehkä mutkikkain ja vaikein.

Oman julkaisutuotantonsa lisäksi Anna-Liisa Haakanalla on osuutensa antologioissa Unityöt (1988) ja Lapsuuden rajamaat (1990). Hän on myös tehnyt TV-käsikirjoituksen lastenohjelmaan Tunturin takana, joka on esitetty helmikuussa 1989.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Käännöksinä ilmestyneet:

Ykä yksinäinen:
Enbeningen och jag 1982 Fripress
Enfotingen og jeg 1983 Aschehoug
Min enbenede ven 1984 Munksgaard

Kukka kumminkin:
Du er god nok, Rosa 1986 Tellerup
Visst duger du! 1988 Opal
Rosa, ajunngiviiputit 1996 Atukkiorff, Nuuk

Kehnompi Kettunen:
Jeg er helt min egen 1989 Tellerup (myös äänikirjana 1989 Bibliotekscentralen A/S)

Lisäksi osuudet antologioissa Unityöt (Otava 1988), Lapsuuden rajamaat (WSOY 1990), Rivien välistä - näkökulmia nuorille kirjoittamiseen (Cultura 1990), Tästä alkaa tie (Atena 1999), Matka mielikuvitukseen (Tammi 2004) sekä Sota-ajan lapset (Tammi 2006).

Leila Lihtosen kanssa työstimme TV- käsikirjoituksen lastenohjelmaan Tunturin takana, esitetty helmikuussa 1989, uusinta jouluna 1998.

Kohtaamisia / artikkeli Tyyris Tyllerö 1/1987 (Esitelmä Suomen nuorisokirjailijat ry:n seminaarissa Vetoaako kirjallisuus nuoriin?).
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1997.
Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 4 / toimittaneet Vuokko Blinnikka, Kari Vaijärvi. Suomen kirjastoseura, 1987.


Barn- och ungdomsförfattare i Finland. III. Finlands biblioteksförening, 1983.