Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Huutomerkkejä taivaalle

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Yksi puhelinsoitto laukaisee Anna-Liisa Haakanan minäkertojan mielessä muistojen ketjun. Hän muistaa lapsuudenperheensä: kolme sisarta ja veljen, isän juopottelun, äidin haikailun teatterin perään. Nykyiseen elämään kuuluu äreä, vanheneva aviomies, poika ja tytär sekä näiden lapset.

Mitä ihminen muistaa, muistaako oikein vai vääristääkö muisti totuuden? Millä tavoin eri ihmiset näkevät saman asian – se kaikki on Haakanan pohdittavana tässä romaanissa, joka peilaa kolmen sukupolven vaiheita. Keskeisimmäksi ongelmaksi muodostuu veli, joka on elänyt kirjavaa elämää, päätynyt kiihkouskovaiseksi ja hylännyt lapsuudenperheensä.
(Gummerus)

Aiheet ja teemat

Asiasanayhdistelmät

Asiasana tai oma avainsana

Alkukieli

Tekstinäyte

Äiti riisui krimiturkkinsa ja -hattunsa eteisen naulakkoon, antoi kättä Eerolle, esittäytyi etunimellään. Minua hän tervehti omalaatuisella halauksen ja poistyöntämisen epävarmalla otteella. Tartuin häntä kyynärpäästä, vein makuuhuoneeseen katsomaan lasta.
Tiina jokelteli omiaan, kun äiti kumartui hänen ylitseen, tarttui terhakasti ojennettuun sormeen.
- Tässä on sinun mummisi, sanoin ja olin itkun partaalla, kun äiti käännähtikin äkkiä ulos huoneesta.
Se oli pako, hän vetäytyi pois ennen kyyneleitä ja hellyyttä, jotka olisivat murtaneet hänen korskean ulkokuorensa. Ymmärsin sen myöhemmin, ehkä lopullisesti vasta sitten kun oman ensimmäisen lapsenlapseni hentoinen käsi pusersi etusormeani. Mitään niin liikuttavaa nainen ei voi kokea kuin sukupolven yli ojentuva pikkuinen käsi. Kaikki rakkaus mikä ihmiseen mahtuu on siinä hetkessä.

Yöllä kuulin uneeni Tiinan itkun. Viivyttelin ja urvahdin varmaan uudelleen, sillä äkkiä säpsähdin siihen, että lapsen itku oli vaiennut, talo oli hiirenhiljaa kuin jotain kuunnellen.
Nousin vuoteesta, raotin varoen olohuoneen ovea ja näin heidät talvikuutamon sinisessä valossa. Äiti istui keinutuolissa lapsi sylissään. Hän näytti katselevan nukkuvaa tyttöä, kosketti varoen lapsen poskea, nosti peittoa ylemmäksi. Menin lähemmäksi, äiti käänsi kasvonsa minuun.
- Tämä on maailman kaunein lapsi, äiti sanoi.
Minä halasin häntä ja jätin hänet yksin vauvan kanssa. Tiesin että hän halusi istua äänettömyydessä ja antaa hyvien ajatusten soljua lapsen sieluun.
Se oli hyvin pyhä yö.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

245

Kustantaja

Kieli