Sammalkorpi, Virve

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Karisto

Kirjailijan muu nimi

Sammalkorpi, Virve Susanna

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Kun olimme lapsia, siskoni ja minä, kuljimme joka arkipäivä kahden ja puolen kilometrin matkan kouluun ja takaisin. Samat metsät, samat pellot ja sama hiekkatie joka ikinen päivä. Ja me kaksi sillä tiellä. Se oli aika pitkästyttävää. Ei ollut vastaantulijoita, ei kauppojen näyteikkunoita, ei mitään uutta yllättävää, päivittäin muuttuvaa. Mutta mitkä jutut meillä oli! Kehittelimme tarinoita, jotka jatkuivat päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen, ja matka taittui rattoisasti. Tuskin huomasimme, että vettä satoi tai että pakkanen puri paukamia poskiin.

Olen sanonut, että esikoisromaanini syntyyn vaikutti moni asia. Se, että perheessämme on aina puhuttu palturia. Se, että luin lapsena Pienen runotytön. Se, että lähdin opiskelemaan suomen kieltä (vaikka kaikkihan sitä osaavat). Se, että ihmiset kustantamossani uskoivat minuun. Mutta ennen kaikkea se, että lapsuuteni koulumatkat olivat niin pirun pitkät.

Makuasioita:
Pidän vanhoista valokuvista ja sukulaisten tarinoista; niistä, joissa isoisä karkaa merille, joissa tarkk?ampujat testaavat taitojaan navettapolulla kiirehtivään nuoreen tyttöön, mummuuni, ja joissa appiukon äiti hurmaa tulevan miehensä komialla punaisella tukallaan. Rakastan suunsoittoa, läpänheittoa, verbaalista ilottelua, liioittelua ja kertomuksia, jotka karkaavat kertojiensa käsistä. Tykkään istua isossa porukassa, jossa stressi puretaan piikikkäisiin lauseisiin ja huumorilla pehmennettyihin tulituksiin. Olen kiinnostunut ihmisistä, elämästä ja kohtaloista. Toivoisin osaavani laulaa, kirjoittaa runoja, luistella kuin perhonen, soittaa läskibassoa tai ihan mitä vaan. Tärkeintä elämässä on silloin tällöin saada iho kananlihalle pelkästä tunteesta.

Elämäkertatietoa

perheeseen kuuluvat aviomies, tytär ja kissa

työskentelee kirjailijan ammatin lisäksi helsinkiläisessä mainostoimistossa copywriterina

asuinpaikat Pielavesi 1970-1977, Maaninka 1977-1988

opiskellut pääaineenaan suomen kieltä ja sivuaineenaan viestintää Helsingin yliopistossa, valmistunut filosofian maisteriksi 1993

esikoisromaani Sinkkuleikki Helsingin sanomien esikoiskirjakilpailuehdokas 1999
romaani Metsän keskellä maja Runeberg-palkintoehdokas 2003

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Myös tietokirjallisuutta

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia 4. Toim. Ismo Loivamaa ja Saara Vesikansa. BTJ, 2005.