Kiiskinen, Jyrki

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Raisa Kyllikki Karjalainen 2008

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kuvakirjat

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset (kääntäjänä)

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Nimi

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

MAKUASIOITA:

Lempiruno "Lempirunoni" oli näyttely Helsingin kaupunginkirjaston Rikhardinkadun kirjastossa, jossa kirjailijoita pyydettiin nimeämään oma lempirunonsa ja kertomaan siitä. *** Lempiruno: Tomas Tranströmer: Schubertiana osa I. Kokoelmasta Totuudenkynnys, 1997 Schubertiana-sikermän avausrunossa runoilija katsoo suurkaupunkia sen ulkopuolelta ja näkee öisen kaupungin yhdellä ainoalla silmäyksellä. Kaupunki on kuin etäinen galaksi. Runoilija ei kuitenkaan katso sitä kaukoputkella, vaan hän kääntää suunnattoman mikroskooppinsa valomerta kohti. Galaksi ei olekaan asumaton, sen sisällä kuhisee elämä. Hän on keksinyt uuden kojeen, joka paljastaa mittasuhteiden paradoksin. Tähtitieteellisestä näkökulmasta galaksi näyttää ikuiselta, mutta kaupungin katutasolta katsottuna tapahtumat ovat hetkellisiä ja sattumanvaraisia.Näkökulmaa tarkennettaessa tähtisumusta nousee esille merkityksellisiä yksityiskohtia. Runoilija löytää katseelleen yhden kohteen suurkaupungin loputtomista huoneista, sekavasta hälinästä ja kasvottomasta massasta. Siellä joku kuuntelee Schubertia ja kokee musiikin avulla oman olemassaolonsa syvästi. Kuulija on ainutkertainen yksilö. Hän elää kuin sattuman oikusta suunnattomassa suurkaupungissa, eikä hänen olemassaolonsa paljon paina tähtitieteellisissä mittasuhteissa. Mutta ilman hänen olemassaoloaan ikuisella galaksilla ei olisi mitään merkitystä. Tranströmerin kaksoiskatse osoittaa, että hetkellinen antaa mielen ikuiselle, pieni suurelle, yksilö suurkaupungille, niin että loputtomasta kohinasta erottuu hetkellisesti Schubertin kauan sitten säveltämä melodia. Se antaa elämälle tarkoituksen, mielettömän galaksin ytimessä. SCHUBERTIANA I Illan pimeydessä NewYorkin ulkopuolella, näköpisteessä, jossa yh- teen katseeseen mahtuvat kahdeksan miljoonan ihrmisen kodit. Etäällä näkyvä jättikaupunki on pitkä värehtivä hanki, sivulta nähty kierteisgalaksi. Galaksin sisällä kahvikuppeja sysätään myyntipöytien yli, näyte- ikkunat kerjäävät ohikulkijoilta, jälkiäjättämättömien kenkien vilinä. Kiipeilevät paloportaat, kiinni liukuvat hissinovet, varmuusluk- kojen takana jatkuva äänten pauhu. Maanalaisen rientävissä katakombeissa itseensä vajonneet ruumit nuokkuvat puoliunessa. Tiedän myös - tilastoihin kajoamatta - että juuri nyt tuolla soite- taan Schubertia jossakin huoneessa, ja että jollekin ne sävelet ovat todempaa kuin mikään muu.

Elämäkertatietoa

Jyrki Kiiskinen (s. 1963) on helsinkiläinen kirjailija, journalisti ja kääntäjä. Hän on kirjoittanut runoja, romaaneita, esseitä ja lastenkirjoja. Hänen esikoiskokoelmansa Runoilija vaaran rinteillä ilmestyi vuonna 1989. Kiiskinen on myös yksi Elävien Runoilijoiden Klubin perustajajäsenistä. Hän on opettanut luovaa kirjoittamista Kriittisessä Korkeakoulussa ja Oriveden opistossa. Kiiskinen toimi kirjallisuuslehti Nuoren Voiman päätoimittajana vuosina 1991–94, ja hänelle myönnettiin Eino Leinon palkinto vuonna 1993 (yhdessä Jukka Koskelaisen kanssa) lehden kehittämisestä. Koko uransa ajan hän on kirjoittanut journalismia, mm. kolumneja sekä Hufvudstadsbladetiin että Helsingin Sanomiin. Vuosina 1996–2000 hän toimi suomalaista kirjallisuutta englanniksi esittelevän Books from Finland -lehden päätoimittajana.

Kiiskinen on suomentanut Octavio Pazia, suomenruotsalaista, latvialaista, liettualaista ja brittiläistä nykyrunoutta, sekä tehnyt runokäännöksiä muun muassa WSOY:n Maailman runosydän -suurantologiaan. Myös Göran Sonnevin Valtameri on Kiiskisen käännös. Kiiskisen runoja on käännetty yli kymmenelle kielelle, mm. ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, italiaksi, vietnamiksi, tsekiksi ja unkariksi.

Lukukeskus

---


Nuoren Voiman päätoimittaja 1991-1994; Hufvudstadsbladetin kolumnisti 1994-97; Books from Finlandin päätoimittaja 1996-2001; Elävien Runoilijoiden Klubin perustajajäsen

hum.kand. 1992 Helsingin yliopisto


Palkinnot:
Eino Leinon palkinto 1993
Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinto 1994
Kalevi Jäntin palkinto 1995
Yleisradion Tanssiva karhu -palkinto 2000

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muuta tuotantoa:

Vuodenaika vai ilmastonmuutos? - Suomessa kirjoitetaan vielä runoutta / artikkeli, Nuori Voima 1992: 5.
Mihin joutui sotavanki no 4339? / artikkeli, Helsingin Sanomien Kuukausiliite 1999:9.
1990: kielten ja kieltojen verkko - Hahmotus 1990 - luvun maailmankuvasta ja kielenkäytöstä; essee laadittu yhdessä Jukka Koskelaisen kanssa, Nuori Voima 1990:1.
Unelmat ja ruosteinen arki - Teksti vaihtoehtoista elämäntapaa kuvaavassa valokuvakirjassa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B26 1992.
Ryhmä -92, Nuorten kirjoittajien antologia, yhdessä Kari Levolan kanssa, Tammi 1992
Utopian merkkitulet / runo, Nuori Voima 1993:3.
Osiriksen kirous - ajatuksia suomen kielen sanasta 'ruumis' / artikkeli, Nuori Voima 1994:4.
MotMot, Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja, yhdessä Lauri Otonkosken kanssa, WSOY 1994
Tiikerinsilmä katsoo kääntäjään / artikkeli, Nuori Voima 1995:5.
Mitä sokeat näkevät / artikkeli, Niin & Näin 1995:2.
Kartanpiirtäjä / Kirjoitus Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirjassa Motmot 1995.
Valtiotieteellisen tiedekunnan promootioruno 1995
Viimeinen voitelu / Kirjoitus Nuoren Voiman Liiton 75 -vuotisjuhlakirjassa, 1996.
Merkkituote / novelli, Parnasso 1996:4.
Lemmenlaiva / kuunnelma, 1996.
Tuulilasi ja Jumala; runosikermä, Nuori Voima 1997:2.
Risti vai miekka - Runoilijan tietoisuus ja metafora, Nuori Voima 1997: 5.
Suokansan tarinoita / Kirjoitus Kirsi Hakalan toimittamassa poikkitieteellisessä suon estetiikkaa ja ekologiaa käsittelevässä teoksessa Suo on kaunis. Maahenki 1999.
Mykkien maa / kuunnelma, Yleisradio 1999.
Perustuuko romaanin vaikutus poliittiseen lisäarvoon, Helsingin Sanomat 24.9.2000: Vieraskynä.
Radion jouluruno. Yleisradio 2000
Runous ja ydinpommi, Nuori Voima 2002:3.
Sibelius-akatemian promootiokantaattiteksti 2003 (säv. Eero Hämeenniemi)
Miehen mitta, Suomen Lääkärilehti 25-26/2004.
Suomentamisen valtamerellä / Essee suomentamisesta ja sen ongelmallisuudesta, Nuori Voima 2008 : 6.
Suostuttelun taito / Essee Eeva-Liisa Mannerin runosta "Miten minä inhosin koristetaidetta" ja sen vastakarvaan lukemisesta, Parnasso 1: 2009.
"The Other Side of Landscape - An Anthology of Contemporary Nordic Poetry" sisältää käännökset kahdesta Kiiskisen runosta (kääntänyt Anselm Hollo).

Tekstinäyte

”Vähennä syntymävuotesi siitä vuosiluvusta, jonka kirjoitat erikseen ajattelematta päiväykseen. / Kun avaat oven ja astut ulos, eteesi avautuu vihreä suhina, tämä avara nykyhetki, jonka läpi kuljet / liian pieni lippalakki päässä, tietämättä minne olet matkalla. Olet varma, että sinua odotetaan. / Olet varma, että sinut haetaan kotiin. Harpot kadun yli, kuin et tietäisi, kuinka monta vuotta se / kestää. Kuin et tietäisi kuinka nopeasti vaatteet ylläsi haalistuvat.”

(Teoksesta Menopaluu, Tammi 2006)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.
Suomalaisia nykyrunoilijoita. Toim. Siru Kainulainen & Johanna Krappe. BTJ, 2008.

Kuva: Raisa Kyllikki Karjalainen (2008)