Kaipainen, Anu

 
Nimi
Kaipainen, Anu
Kirjailijan muu nimi
Kaipainen, Aune Helinä
Mustonen, Aune Helinä
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Kirjailijan omat sanat
Olen syntynyt kirjailijaksi. Vanha isäni pani minuun tämän tahdon. Kun olin ponnahtanut maailmaan, hän kertoi miesoppilailleen (kotiteollisuus), että on syntynyt tyttö ja siitä tulee runoilija. Lapsuuteni ja nuoruuteni kirjoitin runoja, ja areenani oli HS:n lastenosasto, josta tuli kirjapalkintoja. Mutta halusin itselleni kunnon ammatin ja luin äidinkielenopettajaksi. Avioliitto lääkärin kanssa toi kuitenkin elämään kaiken sen puutteen ja tuskan, jota tulvi joka ovesta. Mitä olivat minun runoni sitä vastaan? Mutta kun huomattiin, että sairastan parantumatonta veritautia, hätätilanteessa sairaalan letkuissa ajattelin, että jos nyt kuolen tähän, isän unelma jää toteutumatta. Niin kirjoitin sairaslomalla romaanin Utuiset neulat, joka sijoittui WSOY: n isossa romaanikilpailussa toiselle jaetulle sijalle Eeva Kilven kanssa, kun kuulemma Mika Waltarin johtama palkintolautakunta ei pystynyt päättämään, kumpi meistä voittaa. Näin he palkitsivat miehen (Matti Saariaho), joka jonkin muun yrityksen jälkeen muutti Australiaan. Eeva Kilpi ja minä jäimme kirjailijoiksi. Kun olin hävennyt kirjailijan ammattia, opin myöhemmin, että kirjakin on tavallaan lääkäri.

Koska koen kirjan luomisen eräänlaisena luonnollisena synnytyksenä kaikkine pahoinvointeineen ja jälkimasennuksineen, romaanini "siittyvät" vaikkapa jostain virrenpätkästä, iskelmästä, valokuvasta tai repliikistä. Ensin pitää tietenkin olla teema. Niitä ovat olleet rauhantahto, huoli kolmannesta maailmasta, kirjailijan luomistyö, historiallinen henkilö, feminismi tietystä näkökulmasta, miehen vaihdevuodet, "maailman lapset". Olen usein saanut aiheen jostakin myytistä tai tarinasta, jonka olen siirtänyt nurinperin peilaamaan nykyaikaa tai päinvastoin. Näin voin ironisoida itseäni ja saada tekstiin huumoria. Kun minulle on tärkeä myös rakenne, tarina antaa jäntevät puitteet. Kun vaikkapa balladilla on oltava surullinen loppu, on pantava henkilöt järjestykseen. Kerran jopa niin, että sivuhenkilöstä tuli päähenkilö.

Kirjoitan romaania yleensä kaksi vuotta. Ensimmäinen vuosi on miettimistä ja piirtelyä, alkioita koneeseen, materiaalin keruuta, esim. historia: aika, paikka. Toinen vuosi on kirjoittamista. Teksti menee historiallisessa järjestyksessä, mutta tietokonehan toimii. Kirjoitan romaanin kolmeen kertaan. Ensin selvittääkseni itselleni, sitten toiselle (hahmoton lukija) ja kolmannen kerran hioen. Fiilaan ja höylään. Nautin kielestä, jonka pitää olla rikas, mielellään monimielinen: yhtaikaa karkea ja hellä, groteski tai hieno. Kieleni lähtee jostain karjalaisuuden perukoilta, sisäsyntyisesti, soiden. Itäsuomalaiseen lauserakenteeseen ei kustantaja puutu. Sen pitää mennä minun tavallani. Käytän runsaasti metaforaa, kaikenlaisia allusioita, analogioita.

Minulla ei koskaan ole ollut ns. takapirua, koska minun on mahdoton näyttää tuossa vaiheessa tekstiäni kenellekään. Jossakin vaiheessa vien koko "haasian" kustannustoimittajalleni. Nykyään hän on Sari Lindstén, etevä ja tekstiä tukeva. Hän tekee käsikirjoitukseen merkintöjä: huutomerkkejä, kysymysmerkkejä ja alleviivauksia, toimii dramaturgina rönsyilevälle tekstille. Korjaan keskustellen hänen kanssaan.

Kun sanon kirjoittavani kaksi vuotta, olen usein sinä ensimmäisenä vuotena tehnyt näytelmän. Paitsi teatterinäytelmiä, ennen tehtiin televisiolle näytelmiä tai romaanien dramatisointeja. Niissä olivat oikea ohjaaja ja näyttelijät, ja niitä katsottiin paljon. Missä on nyt tämä ilo? Minulla on ollut onni tehdä televisiolle myös paljon lastennäytelmiä, yleensä ohjaaja Raili Ruston kanssa. Niitä todella sävellettiinkin. Myös kuunnelmia olen tehnyt. Jos tässä vaiheessa kerron vaikkapa teatterikerholle, että näytelmän teen joka toinen vuosi, lisään toki rehellisyyden nimessä, että "tekaisen" siinä välissä romaaninkin.

Yhdessä vaiheessa kirjailijan piti osallistua. Punapaulaan virittelin politiikkaa, eikä se toiminut. Vasta kun ohjaaja Eija-Elina Bergholm poimi TV-elokuvassa turhat rönsyt pois, näytelmä toimi, voitti jopa Televisioteatterin parhaan näytelmän yleisöäänestyksessä ensimmäisen palkinnon. Erotin kaksi minääni, niin että toinen toimi käytännön politiikassa, kaupunginvaltuustossa (SDP), ja toinen oli puhdas kirjailija. Meidän perheessä se kävi hyvin, kun mieheni oli kansanedustaja ja minä hoitelin kunnan asioita. Juuri nyt olisimme työkykyinen pari.

Kirjailijalla pitää olla oikeus innovaatioihinkin. Keksiä uutta. Tämä harmittaa arvostelijoita, koska heillä on tietty käsitys, jota he eivät kernaasti muuta.

Pidätän itselläni oikeuden myös uniin, etenkin enneuniin. Se on karjalainen perinne, ja äitinikin niitä näki. Unet ovat tärkeä vaihe luomistyössä, kurkistus myös viettimaailmaan. Freudin jälkeen ovat uneeni tietysti olleet täynnä matkalaukkuja, mutta niin olen evakkonakin ollut aina matkalla. Työn vaikeissa tilanteissa uni saattaa ratkaista. Monet kirjailijat sanovat, että luomisessa on mukana myös mystiikkaa. Minäkin myönnän tämän, mutta varsinainen työnteko on kovaa puuhaa ja kaukana selittämättömästä.

Kirjailijalla on oltava vahva itsetunto. Valitettavasti kritiikki yrittää murtaa tämän, joten pitää oppia kestämään ja rauhassa katselemaan muitakin lehtiä. Veijo Meri on oikeassa, kun hän sanoo, että inspiraatio on itsetunto. Inspiraatiossaan pitää olla loppuun asti. Sen tulee kestää yli teoksenkin.


MAKUASIOITA:

Unohtumattomat taide-elämykset:
Moneen teokseeni on kaikkinainen hyvä taide vaikuttanut suotuisasti. Kulloinkin aina tarpeen mukaan. Olen aina ollut ahkera lukija. Ennen romaania minulla on ollut tapana lukea Tolstoin Anna Karenina, koska sen rakenne on niin hyvä.
- Marquesin Sadan vuoden yksinäisyys antaa mahdollisuuden mihin vain.
- Varsinainen löytöni on Carson McCullers. Hän on esimerkiksi pienoisromaanillaan Surullisen kahvilan balladi rohkaissut kirjoittamaan ironisia vihjauksia ja proosaa, jossa on "kielellisiä" vastakohtia. Iloinen suru, surullinen ilo. Ja yhtäkkiä on taas hävyttömyys.
- William Butler Yeats yhdisteli runoissaan maagisia ja mystisiä aineksia, puolusti irlantilaista kulttuuria englannin kielellä, vähän siihen tapaan kuin karjalaiset runolaulajat meillä omaansa.
- Jugoslavialainen Miodrag Bulatovic antoi punaisen kukon lentää minunkin taivaaseeni, niin että kannattaa kuvata häikäilemättömästi.
- Edith Södergran on minulle tärkeä runoilija.
- Myös monet menneisyyden isot naiset ovat vaikuttaneet teoksiini: Sara Wacklin, Suomen ensimmäinen naiskirjailija, Larin Paraske, nerokas kansanlaulaja ja Mateli Kuivalatar, Kantelettaren muusa ja lintuelegikko, jonka tiedetään myös tehneen itse runoja. Ovat saaneet omat kirjansa. Ei niin, että sanaa nainen korostettaisiin, koska meillä kaikilla on samat geenit eikä ole siis järkevää jaotella kirjailijoita sukupuolen mukaan.

Musiikissa olen ollut kaikkiruokainen. Nuoruusvuosiin kuului Seppo Nummen mukana Schubert Liedeineen.
- Bach, Beethoven ja Mozart. Oli elämys laulaa kuorossa Beethovenin Ilo-sinfonian loppuosa.
- Kaija Saariaho on murtanut naissäveltäjäkynnyksen.
- Jouni Kaipainenkin on tunnustettava. Meissä kahdessa on jotain samaa, esimerkiksi sekoitamme usein tahallamme "vääriä" asioita muuhun tekstiin. Meillä taitaa olla samaa sukuperää tunteissa ja ilmaisuissa, jos Jounikin tämän myöntää. Hän on säveltänyt myös kuoroille ja Edith Södergranin runoja.

Nuoruudensyntikin pitää tunnustaa. Kirjoitin Jouko Turkalle tilauksesta Tangokuninkaan, johon hän pyysi "oikein imelän tangon", että se puree. En osannut. Etsin hädissäni nuoruuden runovihkoistani runon, joka alkaa: Lämpöni, lempeni annan. Kaunis on nuoruutein. - Ei purrut. Mutta Peter von Baghin elokuvan Kreivi alussa Kiti Neuvonen lauloi Nuoruustangoni ja siitä tuli evergreen. Mukavaa teostotuloa vuosien varrelta. Ja onhan aina nimimerkkejä.

Kuvataiteista olen puolestani saanut innoituksen Edward Muncilta. Hänen Huutonsa ja Syntinen Magdaleenansa suorastaan mykistivät. Löysin niinä aikoina (tai tiede löysi teksteistäni) ekspressionismin. Van Gogh antaa luvan mihin tahansa sielun syövereihin. Toisaalta pidän kovasti grafiikasta. Olin nuoruudessani kihloissa graafikon kanssa: siitä opit. Toinen taiteilija Kimmo Kaivanto teki Surupukuisen naisen kannen. On ehdoton.

Fiktiivinen henkilö, johon voisi samastua:
Olen samastunut kernaasti vahvoihin naisiin ja ingenuéen. Lapsen suusta saa kuulla totuuden, hullu puhuu loput, ja humalainen se vasta päästelee. Mitä tämä kertoo totuudesta? Onko mentävä hullun tai humalaisen nahkoihin, jos puhuu totuuksia? Ehkä löydän itsestäni lapsen.
- Vahvoja naisia puolestaan en heikkoudessani hae, mutta vahvuuteen on helppo samastua ja kasvattaa itsetuntoaan. Joku Punapaulan Annikki ja surupukuisen nainen, Paraske ja Mateli on helppo olla. Uusimpaan romaaniini Kaarinan veriballadiin olen sijoittanut myös kuningatar Kristiinan, naisen, jonka toinen olkapää oli alempana kuin toinen, mutta joka ampui miestä paremmin. Pyssyyn en koske enkä karkaa Roomaan, mutta mielenkiintoinen ilmiö tämä nainen.

Mieluisa paikka maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa:
Minulla on ollut onni saada matkustaa paljon. Kaukomaille lähtöni estää valitettavasti verisairaus. Monet matkat ovat tuottaneet kirjan tai ratkaisun kirjaan. Prahan juutalaisten, keskitysleireillä kuolleiden lasten piirustusnäyttely, nimineen ja vuosilukuineen pani luomaan Magdaleenan. Espanjassa opin, että härkiä kidutetaan aina varjoisalla puolen katsomoa, koska siellä ovat parhaiten maksavat katselijat. Matka Pohjois-Korean Demokraattiseen Koreaan, jonne ei vielä laskettu turisteja, oli tuottaa hauskan kirjan mahdottomuuksien maasta, mutta nykymatkaaja ehti ensin. Mielenkiintoista oli vierailla Sirkka Seljan kanssa Irakissa Saddamin aikana. Irakilaiset miehet pitivät hekin itkuvirsistä. Kreikka tuotti monta kertaa tekstejä. Grönlannissakin viihdyin. Karjala on aina ollut minulle ehtymätön aihe, kun siitäkin saa taas kirjoittaa. Kangasalan vanha kirkko ja hautausmaa ovat Kaarinan veriballadin innoittajat. Fantasiamaita on rakennettu jokaiseen kirjaan, ja niitäkin kuulemma saa taas olla.

Kiehtova historiallinen henkilö:
Olen tutkinut 1600-lukua ja löytänyt noitavainot ja pyövelit. Kaarinan balladi ammentaa taikauskosta, vaikka ei olekaan historiallinen romaani. Sen aika vain on historiaa. Kuningatar Kristiina livahti tietenkin teksteihin.
- 1700-1800- lukujen vaiheilla olen tutustunut Mateli Kuivalattaren arkeen ja juhlaan.
- Suomen sodan 1808-1809 löysin Sara Wacklinilta ja sain Arkkienkeliin myös mielisairaan kuninkaan Kustaa IV Adolfin puuteritemppuineen. Oli hauska leikitellä. Leikkihän on lapsen ase.
- Ja Larin Paraske toi mukanaan 1800-luvun nimenomaan kulttuurihistorian contra kansankulttuuri. Paraske on "kansallisromanttisen sivistyneistön löytämä ja hylkäämä nerokas kansannainen", kuten Pekka Tarkka sanoo.
- Nykyaika on ja tuottaa joka hetki tarinaa. Sitä voi sytytellä mihin tahansa tekstiin aina Beslanin hirmutekoon asti, joka ehti vielä Kaarinan balladiin.

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
Pintapuolisuus. Pikkuporvarius. Kapulakieli. Kateus. Tyrmäävä kielteisyys. Nykyajan julkkismaailma, jolloin nauhoitetaan viidentoista minuutin virtuaalitodellinen pierukin. Mikään ei merkitse mitään. Kaupallisuus ja sen tuottama kiire ja raha. Niin sanottu amerikkalaisuus. Se että muka "Aiemmin kansallistunne oli oikeiston ja työnantajien propaganda-ase, nyt kansallistunteen ovat kaapanneet omaan käyttöönsä vasemmistolaiset." (HS:n pääkirjoitus, Antti Blåfield) Ei se näin totaalista ole.

Asiat, joita pelkään:
Sota ja terrorismi. Väärin tulkitut uskonnot. Kaikkinainen lasten väärinkäyttö. Naisen alistaminen. Globaalinen katastrofi. Kolmannen maailman köyhyys. Mitä idästä vielä tulee?
Elämäkertatietoa
vanhemmat: merkantti Signe Julia Sjöblom
ja kotiteollisuuskoulun johtaja Johan Emil Mustonen (2. avioliitto)

puoliso: lääk. lis. Osmo Ensio Kaipainen, vanhemmat vaunutarkastaja Viktor Kaipainen ja kanslisti Liisa Miettinen. Kuollut 1985
Lapset: Jouni Ilari (-56), Petri Osmo (-58) ja Marko Juhana (-63)

opinnot:
Yo Kallion yhteiskoulusta 1951, FK Helsingin yliopistosta 1955.

ammatti:
Äidinkielen opettaja mm. Kiuruvedellä, Helsingissä, Viinijärvellä sekä Oulussa Karjasillan yhteiskoulussa 1964-66.

harrastukset: kansanrunous ja käsityöt

asuinpaikat: Oulussa 1962-1966.

Kirjallisuusarvosteluja Karjalaisessa, Kalevassa ja Liitossa.
Vapaa kirjailija vuodesta 1967, jolloin erosi arvostelijaliitosta.
Toiminut kurssinvetäjänä Orivedellä, kunnallisissa, valtiollisissa ja ammatillisissa luottamustehtävissä aina tarvittaessa.
Kauniaisten kaupunginvaltuuston jäsen (SDP) 1969-1978.
Kauniaisten kirjastolautakunnan jäsen 1969 - ja puheenjohtaja 1972-1978.
Suomen Näytelmäkirjailijaliiton hallituksen jäsen 1969- ja puheenjohtaja 1975-1978.
Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen 1972-1975.
Opetusministeriön asettaman kirjallisuuden tukitoimikunnan puheenjohtaja 1972-1973.
Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 1974-1976.
Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja 1977-1978.
SDP:n taidepoliittisen jaoston puheenjohtaja 1971-1975.

Palkinnot:
SLPF
Valtion kirjallisuuspalkinto 1967 ja 1969
Kiitos kirjasta -mitali 1968 (Arkkienkeli Oulussa)
Kirjallisuuden valtionpalkinto 1970 (Magdalena ja maailman lapset)
Pro Finlandia -palkinto 1983
Karjala-palkinto 1987
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto 1975
WSOY:n palkinto 2003
Finlandia-palkintoehdokas 2002 (Granaattiomena)
Savonia-palkintoehdokas 2002
Valtion taiteilijaeläke 1994
Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2006

"Käännöksiä eri romaaneista on yritetty moneen muuhunkin kieleen, mutta kieleni on vaikea kääntää."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Romaanit:
Puolikovat. WSOY 1962
Kaksi lukukautta. WSOY 1964
Arkkienkeli Oulussa : 1808-1809. WSOY 1967. tarina Suomen sodan ajan Oulusta

Kuunnelmat:
Anni Lehtonen, runonlaulaja 1981. tapahtuu puoliksi Oulussa, toisena päähenkilönä Samuli Paulaharju

Näytelmät:
Ruusubaletti : komedia. WSOY 1966

Luettelossa on mainittu vain kirjailijan Oulun aikana ilmestyneet tai Ouluun sisällön puolesta liittyvät teokset. Anu Kaipainen on toiminut kirjallisuusarvostelijana useissa lehdissä (mm. Kalevassa ja Liitossa). Hänen tuotantoaan on käännetty ruotsiksi, tsekiksi ja viroksi.

Artikkeleita:
Kokemuksia myyttien ja kansanperinteen käyttämisestä, Parnasso 23 (1953).
Taiteen ja taiteilijan yksinäisyys, Aikakauslehti Ryhmätyö 1990 ; (19) ; Ryhmätyö 1989, nro 4.

Muistelmateos:
Kun on rakastanut paljon, WSOY 1986.

Runoja:
Tuskiensa etäännyttämänä, Parnasso (50) 2000: 4.
Tekstinäyte
Tärkeä kirjassani on aloitus, koska se määrää rytmin. Esimerkiksi Arkkienkeli Oulussa alku, joka tuo esille myös huumorin:

Schaggin Huppa-Leena kulki aina kumarassa, vartalo jalkojen päälle suorakulmaan taipuneena kuin jättiläiskokoinen linkkuveitsi. Vasenta kättään hän piti ristiselän kohdalla kämmenpuoli ylöspäin, oikea taas oli vikkelästi vapaa poimimaan kaikenlaista mitä maasta sattui löytymään: risuja ja roskia, villejä kukkia, kun niiden aika oli, jäätyneitä hevosenpullia, leivänkannikoita, verisiä siteitä, revenneitä hihoja ja lahkeita, anturoita, varpaita, käsiä ja jalkoja. Kokonaisista miehistä Leena olisi pitänyt eniten, mutta mistäpä hän sellaisen olisi löytänyt, narrattava tyttö. Sitä paitsi kaikki miehet olivat sodassa. Hyvä kun sormenkin löysi ilokseen.

Poimisin heliät hiekat aloitus sisältää teemoja:

Vielä liki kuusikymmenvuotiaana, kun herrat kantoivat Paraskea juhlalavalle laulamaan ja nuo kultareunaiset kupit helisivät takahuoneessa tarjotinta vasten, Paraske muisti taattonsa pajan.
Isä seisoi alasimen takana kuin öinen vuori, ja hänen tuuhea tukkansa aaltosi alas partaan ja ihokarvoihin niin että se oli kuin yhtä samaa pensaikkoa kaikki, ja hänen suunsa lauloi humisten raudalle.
- Rauta rukka, ruste rukka, suu lauloi, tuo tulenkarvainen suu, joka ei erottunut ahjon loimusta, eikä kymmenvuotias Paraske saanut silmiään irti siitä?.
Ja kun tekeillä ollut sirppi, hevosenkenkä tai peräti hautaristi sitten oikein äkääntyi ja sylkäisi itsestään tulikipunan?..rauta taipui ja vaikeroi, mutta sen oli toteltava. Oli ruvettava siksi mihin vasara pakotti, oli oltava se miksi pihdit väänsivät.
Niin Paraskovia Mikittiina, Iknattalan Mikiitan tytär, oppi miten rauta alistetaan ja tuli ja vesi ja kipu ja pelko. Niin Paraskovia oppi myös tekemään tekemiset, niinkin ylivoimaiset että ne olivat kuin heinäjaala syyskylmällä Taipaleenjoella, ja sitäkin hän myöhemmin veti.

Kaarinan veriballadin aloitus, joka virittää koko näyttämön:

Vyötän kupeeni toimeen, Kisälli. Teen sen luutun ja remelin avulla. Olkoot lähtökohtiani rakkaus, elämä ja kuolema. Taide.
Balladi on punainen kuin veri, musta kuin kirkon kukko, valkea kuin lokin jätös. Laulu puhuu, ja neito kuvastuu kultahiuksiaan harjaamassa veden kalvosta.
Ritari ratsastaa. Hevosen kyljet vaahtoavat verta.
Kun syyttömän neidon veri pisaroi harmaakivikirkon seinäpaadesta, lauluni puolustaa häntä kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin, markkinoilta markkinoille.
Se kantaa sanomansa: Miksi ylläpidetään säätyeroja? Miksi eivät ihmiset voi hyväksyä toisiaan? Miksi eivät rakasta tarpeeksi? Miksi ovat julmia?
Lähteitä ja viittauksia
Lehtiartikkelit:
Arkkienkelissä lennetään ihmiseksi / Hannu Verronen. Kalajokilaakso: sitoutumaton Kalajokilaakson talousalueen äänenkannattaja 4.4.2000, s. 5
Sulhanen saadaan - vaikka sitten ruumiskasasta / Markus H. Korhonen. Oulun ylioppilaslehti 2006: 3, s. 17
Loistokas fantasia saa ihon kananlihalle / Leena Takaluoma. Rantapohja 17.2.2005, s. 10
Ruusubalettia Haukiputaalla (Anu Kaipaisen näytelmä). Rantapohja 11.6.1981, s. 10
Oulun näkökulmasta. Aikamme kuvastin 1965: 10, s. 10-11
Tyttö virvoitti kuolleen sotilaan : merkillinen vanha tarina, jota Losey ja Jancsó halusivat / teksti: Anna Kerttu Wiik. Katso 1978: 38, s. 4-5
Ruusubalettiin enemmän fantasiaa (Anu Kaipaisen näytelmä Haapajärvellä). Maaselkä: Haapajärven talousalueen sitoutumaton paikallislehti 27.4.1983, s. 9
Pirteä "Ruusubaletti" valloitti haapajärviset. Maaselkä: Haapajärven talousalueen sitoutumaton paikallislehti 3.11.1982, s. 4
Arkkienkeli lumoaa Ylivieskassa / Helena Anttila. Vieskalainen: ylivieskalainen ilmoituslehti 8.4.2000, s. 4
Herranterttu Tornion kesässä/Pohjolan työ 14.7.1981, s. 9
Onko Oulu valittu kaupunki?: Arkkienkeli vieraannuttaa tehokeinoin / Eeva Kauppinen. Teatteri 2005: 2, s. 32-33
Hullu parantaa enkelin: päivän pokkari / Nina Erho. Helsingin sanomat 21.2. 2005, s. C 6
Hienoa, mutta älkää unohtako teurastamoa: Tuula Väänänen tekee Oulun Huppa-Leenana koko esitystä kantavan roolityön: Arkkienkeli Oulussa ilmestyy ensi lauantaina myös Jyväskylään / Jukka Kajava; Robert Seger. Helsingin sanomat 13.2.2005, s. C 5
Arkinen Arkkienkeli / Anja Manninen; kuva: Robert Seger. Suomenmaa 15.2.2005, s. 14-15
Oulun kaupunginteatterin ensi-illoissa: Absurdia komediaa, rakkautta ja fantasiaa / Katariina Laru; kuvat: Jorma Mylly/Suomenmaa 7.2.2005, s. 10-11
Onneksensa Oulussa / Atte Kalajoki. Kaltio 1967: 7-8, takakansi
Leikkimisen tärkeys eli miten Arkkienkeli tuli Ouluun / Anna-Kaisa Järvi. Kaltio 1986:3, s.102-103
Arkkienkeli ilmestyi Ylivieskaan: harrastajateatteria / [teksti ja kuva:] Arja Päivärinta. Kaleva 2.4.2000, s. 15
Tuumaustunti kannattaa / Oiva Luhtasela. Kaleva 30.4.1983, s. 15
"Vapaus liikkuu paljain jaloin" (Haukiputaan työväenopiston näytelmäpiiri esitti Anu Kaipaisen "Ruusubaletin" ja Heinrich Mannin "Sinisen enkelin"). Kaleva 31.5.1981, s. 10
Vapaus liikkuu paljain jaloin / Sirpa Heikkinen. Kaleva 31.5.1981, s. 10

Kirjat:
Kotimaisia nykykertojia. 6 / toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kustannus, 2007.
Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010.
Lukulampun valo: Liisi Huhtalan juhlakirja. Oulun yliopisto, taideaineiden ja antropologian laitos 2004
Jäiset laakerit: artikkeleita pohjoisista naiskirjailijoista. Pohjoinen
Romaani ja tulkinta. Otava 1973
Videot
Elävän arkiston upotuskoodi
Automaattisesti tuotettuja vinkkejä hakusanoihin perustuen. Nuolisymbolia klikkaamalla näet vinkkauksen perusteet.
Teosvinkki: otsikko on linkki teoksen tietoihin
Kirjailijavinkki: otsikko on linkki kirjailijan tietoihin
Hakusanavinkki: lisää hakusanalla kuvailtuja teoksia
Katso myös
Konkka, Anita(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Maakunta-alue
    Etelä-Karjala
  • Koulutus tai tutkinto
    filosofian maisterit
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Sukupuoli
    nainen
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Rekola, Mirkka(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Tekijän saamat palkinnot
    Valtion kirjallisuuspalkinto: 1969
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Sukupuoli
    nainen
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Kilpi, Eeva(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Maakunta-alue
    Etelä-Savo
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Sukupuoli
    nainen
  • Maakunta-alue
    Etelä-Karjala
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Laulajainen, Leena(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Maakunta-alue
    Pohjois-Pohjanmaa
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • On sama kuin
    Laulajainen, Leena, arvostelija
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Sukupuoli
    nainen
  • Ammatti
    äidinkielenopettajat
  • Koulutus tai tutkinto
    filosofian maisterit
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Zilliacus, Benedict(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Koulutus tai tutkinto
    ylioppilaat
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Maakunta-alue
    Etelä-Karjala
  • Donner, Jörn(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Koulutus tai tutkinto
    ylioppilaat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Koulutus tai tutkinto
    filosofian maisterit
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Koivisto, Sesse(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Koulutus tai tutkinto
    filosofian maisterit
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Sukupuoli
    nainen
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Kostamo, Eila(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Maakunta-alue
    Pohjois-Pohjanmaa
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Sukupuoli
    nainen
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Kirstinä, Väinö(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Maakunta-alue
    Pohjois-Pohjanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Carpelan, Bo(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • On sama kuin
    Carpelan, Bo, arvostelija
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykykirjailijoita
  • Tekijän saamat palkinnot
    Valtion kirjallisuuspalkinto: 1970
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  •