Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Auringon asema

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Kirjassa kerrotaan suomalaisen naisen ja egyptiläisen miehen rakkaustarina. Se tapahtuu Egyptissä, Libyassa, Intiassa ja Suomessa. Se tapahtuu kertojan, tyttären muistoissa. Suomalainen nainen, kertojan äiti on kuollut ja isä jäänyt Egyptiin. Vanhempien rakkaustarina täytyy ajatella läpi, ymmärtää sen kautta oma ominaislaatunsa ja jatkaa sitten elämää. Kuoria appelsiini vuoronperään suomalaisittain siivuina ja egyptiläisittäin spiraalina ja todeta viimein "Minun silmäni ovat vihreät, en ole sitä enkä tätä, ja kuitenkin kumpaakin. Ja minä en tahdo valita väliltänne enää." Teksti on runollista proosaa ja se kuljettaa kirjan läpi pehmeästi kuin istuisi lentävällä matolla.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)

Alkukieli

Tekstinäyte

Ramadanin aikana minä paastosin isäni kanssa, vain me kahdestaan. Minun sisareni oli liian pieni ja minun äitini oli kristitty. Illalla odotimme radiosta kanuunanlaukausta, jolloin tiesimme, että saamme ruveta syömään ja juomaan. Koko Kairo odotti samaa, kaduilla ei ajanut enää ainoatakaan autoa, kaikkialla kilisivät haarukat ja veitset, kun ne kannettiin pöytään odottamaan. Minä ja isäni, me joimme ruusuvettä ja söimme taateleita. Sitten me kaikki söimme viininlehtikääryleitä ja seesaminsiementahnasta tehtyä dippiä ja tomaattisalaattia ja vesimelonia. Illallisen jälkeen me katsoimme televisiosta tuhannen ja yhden yön satuja. Sitten me ajoimme autolla Helopoliksessa, kaupat olivat auki, kulta- ja hopeakorut kimaltelivat jalokiviliikkeissä, niitä oli pinoittain, jalokivet olivat valtavia, ne näyttivät eläviltä, ja kun me käännyimme kadulle, jossa oli kaupungin paras kahvikauppa, vastajauhetun turkkilaisen kahvin tuoksu tuli ikkunoista sisään, eivätkä autojen pakokaasut ja viemärivesi häirinneet meitä enää. Isä meni ostaman kahvia ja me jäimme autoon odottamaan. Ja silloin me emme puhuneet Jacky-makupalasta emmekä Ville Vallaton -jäätelöstä emmekä suolalihasta emmekä lumilinnoista emmekä serkustamme joka oli kommunisti emmekä lentokentistä ja niiden rullaportaista emmekä hanasta tulevasta kylmästä vedestä joka oli niin puhdasta että sitä saattoi juoda emmekä hanasta tulevasta kuumasta vedestä joka ei loppunut koskaan emmekä Liisanpuistosta jossa on pultsareita emmekä merkkareista emmekä siitä äänestä, johon herää, kun lunta lapioidaan pihalla, me emme puhuneet isoäidistämme, me emme puhuneet Suomesta. Me ajoimme puistoon, jossa oli tekojärvi, ja me näimme miten ravut tappelivat mustassa vedessä. Me joimme kokista paperisilla pilleillä, jotka vettyivät ja hajosivat ennen kuin olimme juoneet loppuun. Minun äitini joi Stella-olutta suuresta ruskeasta pullosta. Oli pimeää, ja puita koristivat punaiset ja vihreät ja keltaiset lamput, joista puolet on rikki, tietenkin. Kuulimme heinäsirkkojen sirittävän, iltatuuli oli viileä. Me menimme ostamaan vettä. Äiti soitti postitoimistosta äidilleen. Kotona minä ja sisareni rukoilimme isämme takana uusilla matoillamme, isäni matossa oli kuluma kohdassa, johon otsa osuu. Siten me menimme nukkumaan. Minun perheeni.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ilmestymisaika

Sivumäärä

170

Kustantaja

Kääntäjä

Ilmestymisaika

Kieli

Kääntäjä

Ilmestymisaika

Kieli

Kääntäjä

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

190

Kieli

Sarjamerkintä