Tero Somppi

Kirjailijaesittely
13.12.2011

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Millaisia kirjoja olettaisi Tom Clancyn teoksia arvostavan  turvallisuusalan ammattilaisen kirjoittavan? Itse olin ainakin melko kriittinen aloittaessani ensimmäisen Tero Sompin romaanin ja odotin ehkä kohtaavani mustavalkoista oikeistolaista paatosta. Somppi kuitenkin onnistui yllättämään: hänen teoksissaan tarkastellaan asioita monista eri näkökulmista vailla liiallista moralisointia. Kirjoista voi lukea myös yhteiskuntakriittisyyttä ja lukijan näkökulmasta pahojenkin tekojen taustalla olevia ymmärrettäviä motiiveja.

Tero Somppi liittyi esikoisromaanillaan Kuka murhasi Asikaisen (2005) suomalaisten poliisiromaanien kirjoittajien taajenevaan joukkoon. Useissa myöhemmissä teoksissaan hän on kuitenkin kehittänyt poliisiromaania eteenpäin ja tuonut lajiin mukaan kansainvälisen trillerin piirteitä. Ajoittain varsin arkisen poliisiromaanin ja tiivistunnelmaisen kansainvälisen trillerin yhdistäjänä Somppi onkin Suomessa melko ainutlaatuinen tapaus. Viimeinen linja (2010) sisältää lisäksi jopa ekotrillerin aineksia hiukan Risto Isomäen tyyliin.

Sompin kirjojen vakiopäähenkilö on suomalainen rikospoliisi Mikko Vuori. Vuori muistuttaa lukuisia poliisiromaanien päähenkilöitä siinä, että hän on loppujen lopuksi melko tavallinen ihminen, joka ei kykene fyysisesti ihmeellisiin suorituksiin vaan jättää suosiolla vaaralliset yhteenotot sen alan ammattilaisille. Rikollisten profiloinnissa Vuori on kohtuullisen taitava, mutta ei häntä voi Sherlock Holmesin tai Hercule Poirot’n kaltaiseksi yli-inhimillisen nokkelaksi sanoa.

Profiloinnin rinnalle Vuori tarvitsee paljon arkista poliisityötä: kuulusteluja, valvontakameroiden tutkimista, teletunnisteiden hankkimista, rikospaikkatutkimusta ja ruumiinavaustietojen soveltamista. Arkisen poliisityön kuvauksessa Sompin voi syyllä rinnastaa esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuuhun tai Seppo Jokiseen, vaikka Sompilla poliisityön tekninen luonne korostuu enemmän. Toimintaa ja nopeatempoista väkivaltaa kaipaavia saattaa Sompin tarkkuus teknisissä yksityiskohdissa jopa puuduttaa. Pääjuonen kannalta kenties epäolennainen aines luo kuitenkin realistista kuvaa poliisityöstä, joka harvoin on suoraan oikeasta johtolangasta toiseen siirtymistä. Turvallisuusalan asiantuntija Sompin uskoo helposti tuntevan aiheet, joista hän kirjoittaa.

Monien fiktiivisten kollegojensa tavoin Mikko Vuori kokee ristipainetta työn ja perhe-elämän välillä. Vuoren avioliitto on kuitenkin pysynyt koossa useista vastoinkäymisistä ja vaaroista huolimatta, kun taas moni muu rikoskirjojen päähenkilö on eronnut tai päätyy eroon. Perhe-elämä onkin tärkeä sivuteema Sompin kirjoissa. Perheen joutuminen uhatuksi nostaa jännityksen tasoa, joskin on todettava, ettei Vuori kykene suurempiin ihmeisiin perheen ollessa vaarassa kuin tavallisessa poliisitutkimuksessakaan vaan on samanlainen läheistensä puolesta hermoileva ihminen kuin kuka tahansa muukin. Vuoren vaimo Nina ja tytär Jenna esiintyvät sivuhenkilöinä useimmissa kirjoissa.

Vuoren rinnalle toiseksi tärkeäksi hahmoksi Somppi on nostanut yhdysvaltalaisen FBI-agentin  Joe Rossin, joka työskentelee useimmissa teoksissa Suomessa ja on oppinut kohtuullisesti suomen kieltäkin. Rossi tuo mukanaan teoksiin kansainvälistä ulottuvuutta, sillä hänellä on vastassaan niin maailmanlaajuisesti toimivia salamurhaajia, huumekauppiaita kuin terroristejakin. Kalliiden elämäntapojen ja kauniisiin naisiin kohdistuvan kiinnostuksen suhteen Rossi muistuttaa James Bondia, mutta Vuoren tavoin hänkään ei ole mikään kovaotteinen toimintasankari. Välillä hän esiintyy jopa koomisessa sävyssä, kuten romaanissa Viimeinen linja kuvitellessaan erään tärkeän naisen olevan kiinnostunut hänestä, vaikka nainen todellisuudessa luulee Rossia homoseksuaalisiksi ja haluaa vain ystävystyä tämän kanssa!

Sompin kirjojen päähenkilöt eivät ole yksinäisiä susia, vaan heidän rinnallaan esiintyy toistuvasti muita tutuiksi käyviä henkilöitä, kuten Vuoren poliisikollegoita ja Rossin yhdysvaltalaisia kontakteja. Näillä sivuhenkilöillä on oma tärkeä osansa rikosten ratkeamisessa, sillä muiden poliisiromaanien tavoin Sompin teoksissakin tarvitaan tutkimusryhmän saumatonta yhteistyötä.

Suurin osa Sompin teoksista sijoittuu ainakin osaksi Suomeen, mutta tapahtumissa liikutaan sujuvasti ympäri maailmaa. Pienoisromaanikokoelman Hyvä paha maailma (2008) kertomukset on jopa sijoitettu kukin eri maahan, jonka erityispiirteitä tuodaan tarinassa esiin rikoksen ohella. Somppia voi siten verrata Ilkka Remekseen tai Taavi Soininvaaraan, jotka hekin trillereissään kytkevät Suomen kansainvälisiin kuvioihin. Sompin kirjoissa voisi olla potentiaalia myös kansainvälisille kirjamarkkinoille. Sen verran tiiviin ja koukuttavan tunnelman Somppi onnistuu luomaan varsinkin tuoreimmissa teoksissaan.

– Matti Järvinen –

 

 

Viimeksi päivitetty 24.5.2010
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 13.12.2011