Teema
Lähes parikymmenvuotisen kirjailijauransa aikana Maarit Verronen (s. 1965) on ehtinyt julkaista tiuhaan tahtiin, vuoden tai kahden välein, koko joukon romaaneja ja novellikokoelmia, sekä yhden matkakirjan.
Jukka M. Heikkilä on julkaissut kuusi historiallista romaania.
Tartuin Sakari Issakaisen yhdeksänteen romaaniin Mitä pilvet puhuvat (Gummerus 2009) takakansitekstin perusteella; olennaista sisältöä kirjas
Tyttökirja on minusta kiinnostava kirjallisuudenlaji. Miten tyttöjen ja naisten elämä niissä kuvataan, miten kuvauksen kohteena oleva aikakausi niissä näkyy, millaista naiskuvaa ne tarjoavat lukijoilleen ja miten naiskuva on muuttunut – siinä muutamia syitä kiinnostavuuteen.
Jos aika ei riitä joulupullien paistamiseen tai kuivakakkujen leipomiseen, niin hyvään joulutunnelmaan pääsee kun sytyttää kynttilän, käpertyy torkkupeiton alle sohvannurkkaan lukemaan Hannele Huovin runo- ja tarinakokoelmaa
Tänä vuonna esikoisteoksensa julkaissut Tiina Raevaara (s. 1979) on ilahduttava tapaus suomalaisen kirjallisuuden kentällä. Hänen taustansa on nimittäin perinteisen humanistisen opin sijasta luonnontieteissä ja hän on jopa väitellyt perinnöllisyystieteen alalta.
Tämän syksyn suuria kirjallisia puheenaiheita on ollut Pauli Kohelo – kuka mahdollisesti jo kannuksensa hankkinut kirjailija, kustannustoimittaja tai aivan uusi julkisuutta välttelevä kirjailija nimen takana piileekään.
Rovaniemeläisen Pekka Jaatisen (s.1966) Lapin sota –sarja rakentaa kiinnostavaa kokonaiskuvaa Lapin sodasta liki tietokirjamaista tarkkuutta läheten.
Tutustuin tamperelaisen runoilijan ja kirjastonhoitajan Kari Aronpuron (s. 1940) tuotantoon ensimmäisen kerran legendaarisen Avanto-festivaalin klubi-illassa vuonna 2001. Hän esiintyi kulttiyhtye Op:l Bastardsin kanssa ja resitoi runojaan monotonisen, mutta eläväisen rytmitaustan kannattelemana.
Rakennus oli suuri ja massiivinen ja hallitsi melkein neljännestä eräästä Turun vilkkaista liikekortteleista. Se oli suorakaiteen muotoinen ja piilotti sisimpäänsä pienen asfaltilla lasketun pihan, jonka nurkissa asui ikuinen hämärä ja joka tuntui hiljaa vaikeroivan sitä ympäröivien betonipintojen puserruksesta.
Paavo Haavikon (s. 1931) 50-luvun runokokoelmat ovat suomalaisen modernismin kovinta ydintä, viiden klassikoksi haukutun teoksen kokonaisuus, joista voi puhua yhdessä ja erikseen. Haavikon kohdalla mainitaan aina ”toisen aallon” modernismi, johon hänen varhaistuotantonsa sijoittuukin ajallisesti.
”En koskaan ole ymmärtänyt, miksi ruoasta pitäisi kertoa vain keittokirjoissa. Ruoka ei ole elämästä irrotettavissa oleva asia, vaan osa maan kulttuuria, elämää ja ihmiskohtaloita.”
Mutta Kaaro ravisti surullisena päätään ja ajatteli, että se, mitä nyt tapahtui, oli sittenkin vain unta ja uni katkeaisi pian ja sitten hän olisi taas se toinen Kaaro. Kaaro kyttyräselkä änkyttäjä kampurajalka. Ja lisäksi ne vielä luulivat, että hän oli tyhmä. Useimmat luulivat.
Sivut
Kirjasampo on Kirjastot.fi:n ylläpitämä kaunokirjallisuuden verkkopalvelu. Tietosuoja on meille tärkeä, jos sinulla on kysyttävää tai huomautettavaa sivustolla olevista tiedoista, ota meihin yhteyttä palautelomakkeen kautta tai sähköpostitse kirjasampo(at)kirjastot.fi. Sivuilla olevan toimituksellisen aineiston kopiointi ilman tekijöiden lupaa on kielletty, lukuunottamatta hyvän tavan mukaista siteerausta. Tarkemmat tiedot palvelusta ja sen käyttöehdoista löydät Kirjasampo Info -sivulta.