Viimeinen linja

Mikä ihme ihmisiin on nykyään mennyt, Hummer mietti huvittuneena tilattuaan vielä yhden viskin jälkijälkiruoaksi: Kaikki ovat hurahtaneet rauhaan. Jos palestiinalaiskoirille antoi hyvän tahdon eleenä millinkin periksi, ne kyllä tarttuivat tilaisuuteen ja puskivat valitun kansan pyhältä maalta aina mereen asti.

Maailmanpolitiikka oli aina ollut likaista ja ihmisiä oli aina kuollut sen puolesta, takia ja vuoksi, ei tässä tehtävässä ollut mitään ihmeellistä. Tavallisten ihmisten kannatti pysyä kaukana suurvaltaintressien edestä. Oli vain oikeus ja kohtuus, että viimeinkin maailman pahuus tuli myös tänne pohjoiseen lintukotoon. Hummer tuhahti ajatellessaan hyvinvointivaltio Suomea. Millä oikeudella täällä elettiin rauhassa ja yltäkylläisyydessä, kun lapsia räjähteli kappaleiksi pyhällä maalla? Maailman pahuuden tuli ulottua yhtä lailla kaikkialle, Hummer järkeili ja tunsi itsensä pyhäksi sanansaattajaksi, jonka tehtävänä oli laajentaa Israelia vaivaavat ongelmat koskettamaan muutakin maailmaa.

Onneksi Suomi saisi oman osansa maailmanpolitiikan vaikeuksista viimeistään silloin, kun juomakelpoinen vesi muuttuisi maailmassa kultaakin arvokkaammaksi. Jos amerikkalaiset sotivat nyt pahaa vastaan lähinnä öljyntuottajamaissa, tuhansien järvien maa päätyisi uudessa maailmantilanteessa helposti roistovaltioiden listalle odottamaan vuoroaan tulla hoidelluksi.

Rauhankonferenssi, Hummer maisteli sanaa suussaan halveksien. Siinä saisi mennä pääkohteen mukana koko paskasakki samalla hautaan, sillähän niistä päästään hän rähähti nauramaan ja yskäisi rajusti. Yskä ei meinannut asettua millään ja tarjoilijakin tuli jo katsomaan mikä miehellä oli hätänä. Varmuuden vuoksi tarjoilija vei tilatun viskin mukana pöytään myös laskun, ehkä tuo basillipesä sitten tajuaisi jo vähitellen lähteä. Mutakuonollahan saattaa olla vaikka tuberkuloosi, tarjoilija ajatteli naama mutrussa.