Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.
Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ranskalainen ystävä

Videot
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Finlandia-palkintoehdokkuus 2009.
Joel Raento on suomalainen näytelmäkirjailija ja julkkisluennoitsija, joka tienaa hyvät rahat eliitin härnäämisestä. Identiteettikriisin jälkeen hän vetäytyy ranskalaiseen pikkukaupunkiin omistautuakseen Gustave Flaubertin teosten lukemiselle.
Siellä hän tapaa Marcel Daigneault’n, tragedian kokeneen entisen lehtorin ja nykyisen kuljetusyrittäjän, joka joutuu ajamaan pimeitä keikkoja rikollisliigalle. Heitä yhdistävät tyylin ja arvokkuuden kaipuu sekä ikävä 1800-luvulle. Nykyaika on CNN:n uutisvirtaa kulttuurien yhteentörmäyksestä; terrorismia, taloutta ja ihmiskauppaa.

Väistämättömien tapahtumien keriytyessä auki Joel ja Marcel oppivat jotain tärkeää itsestään, toisistaan, ystävyydestä ja ihmisen kyvystä tehdä hyvää armottomissakin olosuhteissa. (Kustantajan esittelytekstistä)
”Olin aina kuvitellut olevani ihminen, joka haluaa olla asioiden ytimessä, osallistua keskusteluun, antaa panoksensa maailman tapahtumiin, ottaa osansa siitä, mitä on jaossa. Nyt tajusin säilyttäväni mielenrauhani varmimmin, jos eläisin pimennossa ja takertuisin puutteellisen tiedon varassa omaksumiini käsityksiin. Aronvilleen tullessani ainoa päämääräni oli ollut lukea Flaubertia. Eikä se ollut huono päämäärä. Sain vanhan trubaduurin kärttyisistä kirjeistä katkeransuloista lohtua. Enkä muuta tarvinnutkaan.
Onnellisuudesta en piitannut tuon taivaallista. Moukat haaveilkoot siitä.”

Entinen näytelmäkirjailija ja nykyinen Ajatuksen Voima –yhtiön julkkisluennoitsija Joel Raento vetäytyy Ranskan Aronvilleen lataamaan akkujaan ja lukemaan Gustave Flaubertin teoksia. Kaupunki näyttäytyy ihmisiä ja nykyajan ilmiöitä vihaavalle Raennolle nurjamielisenä ja vastenmielisen porvarillisena. Miehen ainoita seuralainen ovat ovelta löytynyt kulkukoira Julio, Flaubertin teokset ja tv:ssä ilman ääntä pyörivä CNN:n kuvavirta. Eräänä iltana Joel tutustuu kuljetusfirmaa pyörittävään Marcel Daigneault’iin, joka painii uskonnollisten ongelmien kanssa, lukee Baudelairea ja on ajautunut paikallisen rikollisliigan väkivaltaisiin käsiin. Joelin tavoin Marcel inhoaa ihmisiä eikä pidä nykyajan moraalittomuudesta. Marcelin kertomusten kautta Joel kurkistaa ihmisten raadollisimpiin ja julmimpiin puoliin, jotka omalla tavallaan rinnastuvat television suoltamiin terrorismiuutisiin.

Melender kirjoittaa tylyn tiukkaa tekstiä täsmällisin lausein. Joelia ja Marcelia ympäröivä maailma on julma ja typeryyden kyllästämä, täynnä ihmiskauppaa, pahuutta ja kuolemaa eikä siinä maailmassa tunnu olevan sijaa moraalipohdinnoille. Miesten välille syntyy kuitenkin ystävyys, jossa menestynyt Joel ja elämän kaltoin kohtelema Marcel kykenevät kohtamaan toisensa, jakamaan inhonsa nykymaailmaa kohtaan sekä ymmärtämään toisiaan monista eroavuuksistaan huolimatta.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Saapuessani iltavalaistuun Aronvilleen kaupunki oli tuntunut vaikuttavalta, mutta päivänvalossa se paljasti todelliset kasvonsa: rumuutensa, pienuutensa ja mitättömyytensä. Flaneeraaminen, tämä jalojen sielujen nautinto ja sivistysharrastus, oli jokseenkin mahdotonta. Kaupungin tunkkaista henkeä kuvasti se, että torin keskellä kunniapaikalla oli kivipaasi, johon oli hakattu vapaan Ranskan puolesta toisessa maailmansodassa kuolleiden imbesillien nimet. Siinä olivat paikalliset sankarit.
Aronvillelaiset eivät huomanneet minua kadulla kulkiessani, mutta rahani sentään kelpasivat puodeissa ja kahviloissa. Rahan päälle ne kelmit kyllä ymmärsivät.
Se hyöty minulle ulkopuolisuudestani koitui, että saatoin tehdä kaikessa rauhassa havaintojani. Minkäänlaista hienostuneisuutta tai hengen jaloutta en kaupunkilaisista erottanut. He kulkivat porukoissa, nauraa hohottivat, löivät käsiä yhteen ja puhuivat huutamalla. Heidän hymynsä kauhistuttivat minua, ne eivät olleet lämpimiä ilahtuneisuuden osoituksia, vaan irvokkaita naamanväänteitä. Sen täytyi johtua leukaluiden vääristyneestä rakenteesta. Aronvillelaiset olivat varmaankin sisäsiittoista sakkia ja yhdessä jaettu geneettinen sekasotku aiheutti moisia epämuodostumia. Silloin harvoin kun näin jonkun näistä ihmispoloista seisomassa yksin kadulla, hänen katseensa oli pysähtynyt, toljottava, debiilimäinen.
Aronvillessä vallitsi vapaus, veljeys ja tasa-arvo, siitä ei ollut pienintäkään epäilystä: ei köyhiä, jotka olisivat vihanneet rikkaita, eikä rikkaita, jotka olisivat pelänneet köyhiä. Kaupunkilaiset olivat liian tyhmiä lukemaan Le Monde diplomatique’a ja liian säyseitä kapinoimaan esivaltaa vastaan. He katsoivat samoja tv-ohjelmia, ihailivat samoja urheilusankareita ja olivat lapsellisen tyytyväisiä elämäänsä.
Kaupungin herättämistä inhosta väristyksistä huolimatta palasin lähes joka ilta kantapaikkaani, torin laidalla sijaitsevaan viinibaariin nimeltä Metropolis. Sen oli sisustanut joku sellainen, joka ei ollut kuullut puhuttavan kitschistä, tai jos oli, ei puheista piitannut.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
237
Kustantaja
Kieli
Videot
Elävän arkiston upotuskoodi