Rakkaani tuli vuorilta

Kirjan minä, suomalainen sairaanhoitaja, rakastaa intialaista lentäjää. Romaani alkaa hurmioituneella eksoottisen luonnon ja suuren ihanan rakkauden ylistyksellä. Sitten päästään asiaan. Isorokkoepidemia toimittaa lähes kaikki päähenkilöt delhiläiseen sairaalaan, samaan huoneeseen naiset ja miehet, intialaiset ja eurooppalaiset. Rokon lisäksi kaupungissa riehuu myös kolera, jota taltuttamaan saapuu uskomattoman tehokas ja väsymätön suomalainen lääkintäryhmä. Vielä tarvitaan hirmumyrsky, ennen kuin "minä" (arpisena mutta muuten vetreänä) pääsee ihailemaan Kashmirin luontoa, jonka keskellä hän suree rokkoon ym. menehtyneitä ystäviä ja päättää jalosti luopua rakastetustaan nuoren intialaistytön hyväksi. Kirjailijan vuolas tyyli on uuvuttavaa lukea, ellei nyt satu olemaan heikkona tällaiseen ns. naiselliseen kerrontaan. Hietamiehellä on runsas mielikuvitus ja sujuva kynä, mutta hänen kykynsä kuvata ihmisiä on esikoisro-maanin jälkeen roimasti taantunut, tämän kirjan henkilöt ovat paperinukkeja, joiden pinnan alta lukija ei tavoita mitään.