Miten sinua rakastinkaan
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
2/1974
Teosarvio
Stancu, Zaharia: Miten sinua rakastinkaan.
Romanian kansainvälisesti tunnetuin kirjailija Stancu (s. 1902) on 1940-luvun loppupuolelta lähtien jatkuvasti palannut kuvaamaan synnyinkylänsä ja sukunsa elämää köyhässä ja kansanomaiset perinteiset tapansa säilyttäneessä Calmatuilaaksossa. Siten V. 1957 suomennettu lapsuudenkuvaus 'Älä unohda Darie' (1948) ja tämä parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitettu äidin kuoleman ja hautajaisten kulkuun sijoittuva teos sekä kylän että sen asukkaiden osalta liittyvät kiinteästi toisiinsa, nimistön osittaisesta suomennoserilaisuudesta huolimatta. Tässä vanhuuden lähestyessä kirjoitetussa teoksessa pääkaupunkilaistunut tekijä palaa äidin kuoleman vuoksi kotikylään ja elää muutaman haikean päivän sen elämää myötäkokijana ja kuitenkin myös tarkkailijana huomioita tehden. Siten osin ironiseenkin kylässä säilyneiden kuolemanuskomusten ja hautajaistapojen kuvaukseen piirtyy läheisen omaisen kuolemaan sisältyvä kipeä menetyksen ja syyllisyyden tunne kaikesta siitä, mitä aikanaan on kultakin omien kuolleittensa suhteen jäänyt sanomatta ja tekemättä. Vuoden ihmisyysanniltaan ja tapainkuvaukseltaan merkittävimpiä romaaneja.
Romanian kansainvälisesti tunnetuin kirjailija Stancu (s. 1902) on 1940-luvun loppupuolelta lähtien jatkuvasti palannut kuvaamaan synnyinkylänsä ja sukunsa elämää köyhässä ja kansanomaiset perinteiset tapansa säilyttäneessä Calmatuilaaksossa. Siten V. 1957 suomennettu lapsuudenkuvaus 'Älä unohda Darie' (1948) ja tämä parikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitettu äidin kuoleman ja hautajaisten kulkuun sijoittuva teos sekä kylän että sen asukkaiden osalta liittyvät kiinteästi toisiinsa, nimistön osittaisesta suomennoserilaisuudesta huolimatta. Tässä vanhuuden lähestyessä kirjoitetussa teoksessa pääkaupunkilaistunut tekijä palaa äidin kuoleman vuoksi kotikylään ja elää muutaman haikean päivän sen elämää myötäkokijana ja kuitenkin myös tarkkailijana huomioita tehden. Siten osin ironiseenkin kylässä säilyneiden kuolemanuskomusten ja hautajaistapojen kuvaukseen piirtyy läheisen omaisen kuolemaan sisältyvä kipeä menetyksen ja syyllisyyden tunne kaikesta siitä, mitä aikanaan on kultakin omien kuolleittensa suhteen jäänyt sanomatta ja tekemättä. Vuoden ihmisyysanniltaan ja tapainkuvaukseltaan merkittävimpiä romaaneja.