Lumberg, Kiba

Musiikki:
Pidän yleensä aika monimuotoisesta musiikista. Jokaisessa musiikin tyylisuunnassa on parhaimmistonsa ja helmensä. Elokuvamusiikki ja eri maiden kansanmusiikki kiinnostaa. Nino Rotan Lasivuori on niin ihanan kaunis, että kyyneleet tulevat silmiin ja Sibeliuksen Finlandia nostattaa sydämessä isänmaallisuuden tunnon. Aina Finlandian soidessa näen Suomemme sodat ja jälleenrakentamisen, luontomme, järvemme, metsämme ja omat vanhempani.

Pidän myös kevyemmästä popista, Cilla Blackista, funkista, soulista, rockista, Tapio Rautavaaran Päivänsäteestä ja Menninkäisestä, Laila Kinnusen laulutuotannosta, espanjalaisesta flamencosta, fadosta, Brechtiläistyyppisistä laulelmista ja oopperasta kuten Carmenista, Taikahuilusta, Maria Callaksesta.

Kuvataide:
Firenzen Uffizin taidemuseo oli henkeä salpaava kokemus: Michelangelon David-patsas ja ylipäänsä maalausten ja veistosten kirjo. Helen Schjerfbeck on mestarillinen taidemaalari ja kuvan tekijä. Kun hänen oma kuvasarjansa oli esillä Ateneumin salissa, maalausten viivat ja sävyt tekivät suuren vaikutuksen. Mestaritaiteilijoita on monia esim. Leena Luostarinen, Juhana Blomstedt. Modernismi ja absrakti taide on mielenkiintoista. Joskus vain näkee välähdyksen jostain taideteoksesta eikä tiedä kuka sen on tehnyt. Hyviä ja mielenkiintoisia taideteoksia on ja löytyy kaikkialta.

Elokuvat:
Pidän enimmäkseen suomalaisista elokuvista, jotka ovat vanhempaa tuotantoa, niissä ovat elokuvan osaajat olleet asialla. 60-luvulla meillä alkoi elokuva-alan osaajien poisheitto ja työnsaanti estettiin. Mutta odotellaan sitä, mikä nostaisi suomalaisen elokuvan nousuun. Valkoinen Peura, Tuntematon sotilas, Linnaisten vihreä kamari, Niskavuori-sarja, Komissario Palmut, Vieras mies tuli taloon (Mika Waltarin tekstiin sovellettu elokuva), Opri (joka on veikeä elokuva ja mikä mielenkiintoista, se kertoo iäkkäämmästä suomalaisesta naisesta, hänen tarinansa), Auli Mantilan Neitoperho (hurja)ovat jääneet mieleen. Kaurismäet ovat oman tyylinsä tekijöitä ja arvostan heitä siitä. Ulkomaalaisten elokuvien parhaimmistoa ovat Berliinin taivaan alla (kaunis ja koskettava), Unien valtiatar (pääosassa Hanna Schygulla). Italialaiset, espanjalaiset ja vanhat amerikkalaiset elokuvat ovat sydäntäni lähellä. Pidän psykologisista draamoista ja tieteiselokuvista, sekä elokuvista, jotka kertovat vaikka yhden ihmisen elämänkaaren.

Fiktiivinen henkilö, johon voisin samaistua:
on ehdottomasti Dostojevskin Idiootti. Päähenkilö on kiehtova ja siinä kaiken keskellä niin sielu auki, aitona ilman valheita.

Mieluisa paikka maailmalla:
olisi Espanja. Talo mäen rinteessä, missä voisin kirjoittaa ja maalata. Olla puun katveessa kynä kädessä papereiden keskellä, ja ihana lempeä lämmin ilma, tuulen henkäys, lasissa kylmää sitruunajuomaa jäiden kera.

Kotimaassa mieluisin paikka on oma koti ja työhuone.

Fantasiamaailmassa mielipaikka olisi maapallon kaltainen planeetta, puhdas ja rauhaisa, jossa ihmiset ja eläimet ja koko luomakunta olisivat tasapainossa. Ei olisi sotia, nälkää, kärsimystä, kurjuutta eikä eriarvoisuutta ihmisten kesken. Olisi talo ja pihamaa ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa iloita ihanasta elämästä. Olisi musiikkia, taide-esityksiä, ruokaa, naurua ja mikä kivointa: ei kiirettä mihinkään. Se maailma olisi jonkinmoinen viereismaailma, paratiisi.

Kiehtova historiallinen henkilö:
Aleksanteri suuri ja hevosensa Bukefalos sekä Jeesus

Kiehtova aikakausi:
Kaikki aikakaudet ovat tavallaan mielenkiintoisia. Ylipäänsä kiehtoo maapallon ja ihmiskunnan historia sekä tulevaisuus.

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
Jakuva, liiallinen kiire ja suorituspainotteinen yhteiskunta ärsyttää ihan suunnattomasti. Pinnallisuus ja välinpitämättömyys ärsyttävät. Osa ihmisistä alkaa jo muistuttaa robotteja. Emme näe keitä olemme oikeasti, liimaamme päällemme rooleja ja valeminuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä aitouden kanssa. Tavallisiin käytännön töihin ei kukaan halua. Kaikki haluavat olla kovapalkkaisia johtajia. Ja mieluiten miehiä. Naiset ovat edelleen palkkakuopassa ja peräti alipalkattuja. Myös se on ärsyttävää, että vielä löytyy ihmisiä jotka olettavat, että ammattitaiteilijat "harrastavat" taiteen tekemistä. Vieläkään ei käsitetä, että taiteen tekeminen on työtä, joka vaatii kärsivällisyyttä, vahvoja hermoja ja uskoa siihen mitä tekee. Ja on tärkeää saada tehdä yhteistyötä mukavien osaavien ihmisten kanssa. Silti voin sanoa: elämä on haaste. Elämä on jännittävää ja aika ajoin myös mukavaa.