Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Järventausta, Silja

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Heini Lehväslaiho / Teos
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Ammatti
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Kirjailijan omat sanat
Keksitty kone, Nuori Voima 3/2009, ote tekstistä:
[- -]
”Runossa on sisällä kone ja energiaa. Ne ovat jääneet siihen kirjoittajan jälkeen. Ne kertovat, mistä runo on tullut: Siihen on otettu sisälle virran katkokset ja käryämiset. Toisiin runoihin on annettu syntyä ja jäädä koneen puhdas sydänmekanismi, täysillä käyvä kone. Joissakin runoissa on haluttu säilyttää öljyn vuodot ja hiekan sotkemat raapimiset. Monissa runoissa on sisällä inhimillinen kone tai sen palanen.

Ihminen on yhdessä esineiden, sanojen, esinesanojen, koneen osien ja muiden osien kanssa runoissa. Runon henkilöt voivat olla ihmisiä tai ihmisten puolia, henkiolentoja, esineitä, joihin tai joiden ominaisuuksiin runon puhuja rakastuu. Hän kiintyy ja kaipaa esineiden havainnoimisen kautta toista ihmistä ja rakentaa suhteita, ihmissuhteita. Rakentaa tyyppikokoelmaa ympäristöineen, puolineen, piirteineen, ihmisolentoineen, samastumiskappaleineen, tapahtumineen, päivineen, vuoden- ja vuorokaudenaikoineen. Esineet ja esinesanat muistuttavat häntä siitä virrasta, jonka kautta ne ovat syntyneet. Hän ihmettelee kaikkia niitä esineitä, joita ihmiset ovat keksineet, osittain jäljentäneet, luonnon mekanismien mukaisesti. Hän suhtautuu kunnioituksella tekemiseen. Siihen, että ihmiset elävät ja tekevät.

Verbit suuntaavat runoa. Verbit vastaavat koneen erilaisia toimintakanavia, joiden kautta syntyy esimerkiksi esineitä ja ajatuksia. Verbit saattavat napata viereisessä kanavassa sivutuotteena syntyneitä esinesanoja ja synnyttää lauseen, verbin työntämänä. Ilman verbejä runo pysähtyisi.

Runoihin voidaan kirjoittaa puheen synnyn mekanismi. Runon puhe syntyy kirjoittamalla, kun kirjoittaja käyttää omaa konettaan ja itseään. Tämä ei tarkoita, että kaikki teksti saisi siirtyä paperille. Käytössä on erilaisia kytkentöjä. On erilaisia kirjoitusmekanismeja. Eräs mekanismeista on vapaan vaiheen mekanismi, jossa kirjoittaja ei estä sanoja siirtymästä koneen kautta paperille. Myöhemmissä vaiheissa käytössä on useita karsintamekanismeja, mutta varsinaisessa suuren virrankäytön vaiheessa sanat siirtyvät tiettyyn talletusmuotoon isolla aukinäppäimellä. Vaikuttaa siltä, että käytössä on keksitty kone: Käyttäjä vastaa suurimmaksi osaksi itse tuosta laitteesta. Huoltoon tarvitaan myös muita ihmisiä. Kone on käytössä, kun sen avaa. Se on välillä torni, välillä lattialla makaava litteä laite. Se voi olla kirjekuoressa ja farkkuliivin taskussa. Sen siivekkeet kääntyvät joka suuntaan. Käyttäjä valitsee itse, miten sitä käyttää.

Mielikuvitus voi toimia olematta kone ja seuraamatta esiteltyä konenäkemystä virtalähdeviittauksineen. Mielikuvituksessa on kyse ominaisuuksista, esimerkiksi puulattian pinnasta, josta ihminen ja lattia luovat tanssiaskeleet virtapiiriajattelun ulkopuolella. Mielikuvituksen koneistamisella voi päästä pitkälle: sillä tuotetaan monet laitteet, kaavat ja raketit. Kuitenkin kaiken mielikuvituksen valjastaminen, sen käyttäminen tavoitteelliseen kehittämistyöhön, myös runojen koneistaminen, tukkii tiehyet, luo valmiin laitteen ja maailman. Liiallisesta valjastamisesta seuraa juuttumista vanutusmyllyn vasaroiden väliin Don Quijoten kanssa. Se ei ole hyväksi enkä tue sellaista. Tuen juuttumista peittojen päälle, nuokkumista ja vahvaa omaehtoista käyntiä, mutta en vanutusmyllyjen maailmaa, en kokonaista myllytysjärjestelmää.”
Elämäkertatietoa
Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulu 2000 - 2002

Opiskelee viron kieltä Helsingin Tuglas-seurassa ja osallistui kesällä 2017 Tarton kesäyliopiston viron kielen kurssille.

Palkinnot ja ehdokkuudet:
Einari Vuorela -runopalkintoehdokkuus, 2014
Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkinto, 2013
Yleisradion Tanssiva karhu -ehdokkuus, 2009
Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokkuus, 2006

Jäsenyydet:
Elävien runoilijoiden klubi
Nuoren Voiman Liitto
Suomen Kirjailijaliitto
Pro lastenkirjallisuus - Pro barnlitteraturen ry
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Runoja:
Tuli&Savu, 2/2016, Esine-teemanumero.

Yellow city - Illustrated stories from Helsinki, 2012, Napa Illustrations.

Vastakaanon. Suomalainen kokeellinen runous 2000 - 2010, J. Joensuu, M. Niemi & H. Salmenniemi (toim.), 2011, Poesia.
Italialainen käännösantologia Il limite della neve. La nuova poesia finlandese, A. Parente & S. Kainulainen (toim.), 2011, Mimesis Edizioni.

Nuori Voima 6/2010 (tarina), 4/2003; Tuli&Savu 2/2008, 2/2003; Parnasso 1/2004.

Kanadalainen kirjallisuuslehti PRECIPICe vol. 3, issues 1&2/2010, G. Betts & A. Dickinson (toim.)

Runouden vuosikirja 2006 MotMot - Nauru, A. Salmela & E. Santanen (toim.), WSOY; MotMot - Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja 2000, M. Rimminen & O. Heikkonen (toim.) WSOY.

Ruotsalainen runouslehti OEI: uuden suomalaisen runouden erikoisnumero (suOmEI, käännösantologia) 27/2006.

Esseet, artikkelit ja kolumnit:
Herra Huun kohtaaminen. Hannu Mäkelän herra Huu. Rakkaani, romaanihenkilö, P. Artikainen, K. Haapamatti & al. (toim.), 2014, Avain.

Kritiikki, Nuoren Voiman kirjakatsaus VII, 2012. Runon lohkontaa kaksiteräisellä miekalla, L.Lindstedt (toim.) & S.Järventausta.

Keksitty kone. Nuori Voima 3/2009.

Kertomus runoilijoiden kongressimatkasta Karjalaan. Runouden vuosikirja 2006 MotMot - Nauru, A. Salmela & E. Santanen (toim.), WSOY.

Jos kirja lukee sinut. INF nro 7. Association of finno-ugric literatures, 2006, Petroskoi.

Ilkka-lehti 25.2., 22.4., 17.6., 12.8., 7.10. ja 2.12.2009.

Muu taiteellinen toiminta:
XIII suomalais-ugrilainen kirjallisuuskonferenssi Unkarin Badacsonyssa, 2015, esitelmä Open-minded reading of poetry and drama in the world.

Sanoitus - sävellysyhteistyö 2013 - 2014: Sibelius - Akatemian sävellysopiskelijat ja Helsingin kamarikuoro, Katukaupunki-kuoroteoksen kantaesitys 2014 Helsingin Musiikkitalossa.

Paltamon Runovaara -esitys, Kajaanin runoviikot, 2012.
Tekstinäyte
Liikennepoliisi saa aina, liitettynä paikkaansa, olla vain autoilijoiden muistissa sellaisessa hahmossa, joka piteli nurmikolla, kaistojen välissä rihvelitaulua ja pahviplakaatteja toisessa kädessä ja puhalsi pilliä niin lujaa kuin uskalsi. Muistikuvat ovat harvat. Koska kerran illansuussa hän kokeili rintapielessään kiikkuvaa pilliä ja puhalsi siihen voimakkaasti, voimakkaammin kuin olisi sen korttelin, kulmakunnan sisällä, äänen kuulumisen, etäisyyksien kannalta ollut sallittua ja mahdollista. Myös liikennepoliisille päivä on pitkä, vaikka ei uskoisi, että se jaksaa kannatelle sellaista ajatusta. Myös se on kerran istunut lähtösillalla ja toivonut tunnelmaa. Se ei aina ole seisonut tuossa ja ollut ajajien ahdistama. Se on myös tuntenut muuttoliikkeen, ja yöllä kauluksen, korkean, kun palellus on auennut ja se on liikkunut jalkojaan pitkin ja miettinyt montaa ihmistä yhtä aikaa.

(Hyvän yön puisto, Teos, 2012, s. 57 - 58)
Lähteitä ja viittauksia
Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.

Kotimaisia nykykertojia. 7 / Anna Pihlajaniemi & Katri Riihivaara. BTJ Kustannus, 2008.