Järventausta, Silja

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Heini Lehväslaiho / Teos

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Keksitty kone, Nuori Voima 3/2009, ote tekstistä:
[- -]
”Runossa on sisällä kone ja energiaa. Ne ovat jääneet siihen kirjoittajan jälkeen. Ne kertovat, mistä runo on tullut: Siihen on otettu sisälle virran katkokset ja käryämiset. Toisiin runoihin on annettu syntyä ja jäädä koneen puhdas sydänmekanismi, täysillä käyvä kone. Joissakin runoissa on haluttu säilyttää öljyn vuodot ja hiekan sotkemat raapimiset. Monissa runoissa on sisällä inhimillinen kone tai sen palanen.

Ihminen on yhdessä esineiden, sanojen, esinesanojen, koneen osien ja muiden osien kanssa runoissa. Runon henkilöt voivat olla ihmisiä tai ihmisten puolia, henkiolentoja, esineitä, joihin tai joiden ominaisuuksiin runon puhuja rakastuu. Hän kiintyy ja kaipaa esineiden havainnoimisen kautta toista ihmistä ja rakentaa suhteita, ihmissuhteita. Rakentaa tyyppikokoelmaa ympäristöineen, puolineen, piirteineen, ihmisolentoineen, samastumiskappaleineen, tapahtumineen, päivineen, vuoden- ja vuorokaudenaikoineen. Esineet ja esinesanat muistuttavat häntä siitä virrasta, jonka kautta ne ovat syntyneet. Hän ihmettelee kaikkia niitä esineitä, joita ihmiset ovat keksineet, osittain jäljentäneet, luonnon mekanismien mukaisesti. Hän suhtautuu kunnioituksella tekemiseen. Siihen, että ihmiset elävät ja tekevät.

Verbit suuntaavat runoa. Verbit vastaavat koneen erilaisia toimintakanavia, joiden kautta syntyy esimerkiksi esineitä ja ajatuksia. Verbit saattavat napata viereisessä kanavassa sivutuotteena syntyneitä esinesanoja ja synnyttää lauseen, verbin työntämänä. Ilman verbejä runo pysähtyisi.

Runoihin voidaan kirjoittaa puheen synnyn mekanismi. Runon puhe syntyy kirjoittamalla, kun kirjoittaja käyttää omaa konettaan ja itseään. Tämä ei tarkoita, että kaikki teksti saisi siirtyä paperille. Käytössä on erilaisia kytkentöjä. On erilaisia kirjoitusmekanismeja. Eräs mekanismeista on vapaan vaiheen mekanismi, jossa kirjoittaja ei estä sanoja siirtymästä koneen kautta paperille. Myöhemmissä vaiheissa käytössä on useita karsintamekanismeja, mutta varsinaisessa suuren virrankäytön vaiheessa sanat siirtyvät tiettyyn talletusmuotoon isolla aukinäppäimellä. Vaikuttaa siltä, että käytössä on keksitty kone: Käyttäjä vastaa suurimmaksi osaksi itse tuosta laitteesta. Huoltoon tarvitaan myös muita ihmisiä. Kone on käytössä, kun sen avaa. Se on välillä torni, välillä lattialla makaava litteä laite. Se voi olla kirjekuoressa ja farkkuliivin taskussa. Sen siivekkeet kääntyvät joka suuntaan. Käyttäjä valitsee itse, miten sitä käyttää.

Mielikuvitus voi toimia olematta kone ja seuraamatta esiteltyä konenäkemystä virtalähdeviittauksineen. Mielikuvituksessa on kyse ominaisuuksista, esimerkiksi puulattian pinnasta, josta ihminen ja lattia luovat tanssiaskeleet virtapiiriajattelun ulkopuolella. Mielikuvituksen koneistamisella voi päästä pitkälle: sillä tuotetaan monet laitteet, kaavat ja raketit. Kuitenkin kaiken mielikuvituksen valjastaminen, sen käyttäminen tavoitteelliseen kehittämistyöhön, myös runojen koneistaminen, tukkii tiehyet, luo valmiin laitteen ja maailman. Liiallisesta valjastamisesta seuraa juuttumista vanutusmyllyn vasaroiden väliin Don Quijoten kanssa. Se ei ole hyväksi enkä tue sellaista. Tuen juuttumista peittojen päälle, nuokkumista ja vahvaa omaehtoista käyntiä, mutta en vanutusmyllyjen maailmaa, en kokonaista myllytysjärjestelmää.”

Elämäkertatietoa

Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulu 2000 - 2002

Palkinnot ja ehdokkuudet:
Einari Vuorela -runopalkintoehdokkuus, 2014
Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkinto, 2013
Yleisradion Tanssiva karhu -ehdokkuus, 2009
Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokkuus, 2006

Jäsenyydet:
Elävien runoilijoiden klubi
Nuoren Voiman Liitto
Pirkkalaiskirjailijat
Suomen Kirjailijaliitto

"Kyse ei ole vain sisällöstä, etäisyydestä ja läheisyydestä joissakin tilanteissa, ihmissuhteissa, paikoissa (kalliolla, mökissä, kalassa, pyörätien poskessa), käden ojentamisesta portaikossa. Olennaista on lukeminen, kirjoittaminen ja oleminen. Tärkeää on se, miten muoto ja sisältö vaikuttavat ja kietoutuvat toisiinsa, samoin läheisyys ja etäisyys. Kielessä, luonnossa, yksin, ihmisten ja muiden kanssa löytyy kohtia ja tilanteita, joissa runojen puhujat malttavat olla, jakavat sen lauseilla jonkin tai jonkun kanssa."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tietokirja:
Intomielellä. Lastentarhanopettajaliitto 100 vuotta. Lastentarhanopettajaliitto ja Otava, 2019. Silja Järventausta ja Ritva Semi.

Runoja:
Tuli&Savu 2/2016, Esine-teemanumero.
Yellow city – Illustrated stories from Helsinki, 2012, Napa Illustrations.
Vastakaanon. Suomalainen kokeellinen runous 2000–2010, J. Joensuu, M. Niemi & H. Salmenniemi (toim.), 2011, Poesia.
italialainen käännösantologia Il limite della neve. La nuova poesia finlandese, A. Parente & S. Kainulainen (toim.), 2011, Mimesis Edizioni.
Nuori Voima 6/2010 (tarina), 4/2003; Tuli&Savu 2/2008, 2/2003; Parnasso 1/2004.
Runouden vuosikirja 2006 MotMot – Nauru, A. Salmela & E. Santanen (toim.), WSOY; MotMot - Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja 2000, M. Rimminen & O. Heikkonen (toim.) WSOY.
ruotsalainen runouslehti OEI: uuden suomalaisen runouden erikoisnumero (suOmEI, käännösantologia) 27/2006.

Esseitä, artikkeleita ja kolumneja:
Soovin, võtaksin, saisinko? Tempus 1/2019.
Kulkuväline, kuljetusajoneuvo ja sisältö. Suo, kuokka ja diversiteetti, M. Eskelinen & L. Lehto (toim.), 2018, ntamo.
Herra Huun kohtaaminen. Hannu Mäkelän herra Huu. Rakkaani, romaanihenkilö, P. Artikainen, K. Haapamatti & al. (toim.), 2014, Avain.
Keksitty kone. Nuori Voima 3/2009.

Tekstinäyte

Liikennepoliisi saa aina, liitettynä paikkaansa, olla vain autoilijoiden muistissa sellaisessa hahmossa, joka piteli nurmikolla, kaistojen välissä rihvelitaulua ja pahviplakaatteja toisessa kädessä ja puhalsi pilliä niin lujaa kuin uskalsi. Muistikuvat ovat harvat. Koska kerran illansuussa hän kokeili rintapielessään kiikkuvaa pilliä ja puhalsi siihen voimakkaasti, voimakkaammin kuin olisi sen korttelin, kulmakunnan sisällä, äänen kuulumisen, etäisyyksien kannalta ollut sallittua ja mahdollista. Myös liikennepoliisille päivä on pitkä, vaikka ei uskoisi, että se jaksaa kannatelle sellaista ajatusta. Myös se on kerran istunut lähtösillalla ja toivonut tunnelmaa. Se ei aina ole seisonut tuossa ja ollut ajajien ahdistama. Se on myös tuntenut muuttoliikkeen, ja yöllä kauluksen, korkean, kun palellus on auennut ja se on liikkunut jalkojaan pitkin ja miettinyt montaa ihmistä yhtä aikaa.

(Hyvän yön puisto, Teos, 2012, s. 57 - 58)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.

Kotimaisia nykykertojia. 7 / Anna Pihlajaniemi & Katri Riihivaara. BTJ Kustannus, 2008.