Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Honkanen, Nina

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuvaaja: Tiina Pyrylä / WSOY
Kirjailijan muu nimi
Kiiskinen, Nina
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Kirjailijan omat sanat

Elämän ja kirjoittamisen suurin haaste on säilyttää hyvä energia ja asenne itseen, ympäröiviin ihmisiin ja ympäristöön. Rakkaus, rehellisyys ja anteeksianto ovat päivittäisiä työkaluja tässä pitkän päivän iltaan vievän polun tarpomisessa. Yritän antaa hyvän kiertää, sekä pitää silmät ja sydämen avoimina, sillä tavalla on edes teoreettinen mahdollisuus välttää maailman pimeimmät ja pahimmat paikat. Elän kirjoittaakseni ja kirjoitan elääkseni.
Elämäkertatietoa
Syntynyt 1968 Porissa, kasvanut Raumalla, aikuistunut Helsingissä
Asuu Helsingissä

Opinnot ja työura:
Yo 1992
Tiedotusopin opintoja
Radiotoimittaja Radio Mafia, Radio Suomi, Radio City
Tv-toimittaja TV1, TV2
Käsikirjoittaja

Palkinnot:
Nuori Draama -kilpailun 3. sija
Kiitos kirjasta -ehdokkuus 1992

Harrastukset:
Lenkkeily, jooga, vapaaehtoistyö, laiskottelu lasten kanssa, viinin juonti hyvässä seurassa

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät:

Loppuelämäni ensimmäinen päivä 1994

Kuunnelmat:

Luokkaretki-kuunnelmasarja (mukana työryhmässä) Yle, Radioteatteri
Aikalisä. Yle 2007

Tv-sarjan käsikirjoitus:

Mökki. TV1
Elokuvakäsikirjoitus:

Heja mamma. Käsikirjoituksen alkuperäisidea ja -versio. Filmiteollisuus

Muu tuotanto:

Seitsemän ilon kyyneleet. Otava 1997 (Yhdessä Remu Aaltosen kanssa)
Suomalainen onni -dokumenttisarja. TV1 (käsikirjoittaja, toimittaja)
Toivo Kärki -ohjelmasarja. TV1 (käsikirjoittaja, toimittaja)
Mukana Kassandra 2000 -projektissa
Tekstinäyte
Raadollisimmillaan ystävyys oli ollut Orvokille pelkkää kemiaa. Gramma sinne, toinen tänne. Satunnaisten viattomien kokeilujen jälkeen Orvokin eteen oli tullut tilanne, josta hän ei kerta kaikkiaan selvinnyt ilman kamaa. Liisa oli ollut toista kuukautta sairaana. Kumpikaan heistä ei ollut nukkunut pitkään aikaan kunnolla.
Olavi oli häipynyt kuvioista jo aikoja sitten, jääkaappi oli tyhjä, rahat loppu. Viimeiset olivat menneet viikonloppuna baarissa, kun Orvokki oli saanut yhden tutun lapsenvahdiksi. Krapulan ja uupumuksen yhdistelmä ei seuraavana päivänä helpottanut tilannetta. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Orvokki ei enää nukkunut silmäystäkään. Hän käveli ympäri asuntoa huutava Liisa sylissään, yritti välillä istua, välillä maata. Lapselle tuttelia, mehua, vettä, suppoja, mikään ei auttanut. Orvokki ei jaksanut edes pukea päälleen viedäkseen Liisan lääkäriin. Jälleen kerran naapuri soitti ovikelloa ja ihmetteli onko lapsi jätetty yksin kotiin, kun huuto kuulosti niin hurjalta.
Pian he molemmat istuivat naapurin autossa matkalla lastenklinikan päivystykseen. Lääkäri totesi, että lapsi saadaan kyllä kuntoon, mutta äidistä hän on enemmän huolissaan. Exhaustia Matrix -diagnoosi kädessään Orvokki lähetettiin kotiin nukkumaan ja Liisa otettiin osastolle toipumaan A-viruksesta. Lääkäri uhkasi passittaa myös Orvokin sairaalaan, jos tämä ei vannoisi pysyvänsä sängyssä kolmea seuraavaa vuorokautta. Kotiin vietäväksi hän sai Tenox-nukahtamislääkettä.
- Yksi nukkumaan mennessä ja jos heräät keskellä yötä, voit ottaa viisi tuntia edellisen ottamisesta toisen. Tärkeintä on, että saat nukuttua, jotta sinulla olisi voimia hoitaa lasta.
Orvokin oli väsymyksestään huolimatta vaikea jättää Liisa yksin sairaalaan, mutta lopulta hän suostui. Äitiys ei ole johdonmukaista. Kaksi tuntia sitten hän olisi ollut valmis antamaan lapsen ensimmäiselle vastaantulijalle, nyt hänellä oli ikävä Liisaa jo etukäteen. Okei, kotiin nukkumaan. Naapuriapu seurasi kotiovelle asti.
Rauhaton olo. Kauhea väsymys painoi koko olemusta kasaan, mutta pysähtyminen tuntui mahdottomalta. Puolitoista kuukautta yhtämittaista kävelyä sairas lapsi sylissä, se tunne jää luihin ja ytimiin. Kestää kauan ennen kuin valvomiseltaan uskaltaa nukkua ja uskoa siihen, ettei tarvitse herätä ennen kuin itse haluaa.
Orvokki istui keittiön pöydän ääreen. Lasi maitoa, sitä oli vielä jääkaapissa. Hän laittoi nukahtamislääkkeet keskelle pöytää ja katsoi niitä. Ylikierrokset olivat sitä luokkaa, ettei niiden taltuttamiseen tavallinen lääketiede riittänyt. Puhelin ei soinut, joten hänen täytyi itse soittaa. Se tuntui vaikealta, mutta tässä tapauksessa ainoalta vaihtoehdolta.
- Asia selvä, kuului luurin toisesta päästä.
Vajaan tunnin kuluttua ovikello soi. Orvokki meni ovelle ja avasi sen, heroiini vaihtoi omistajaa. Sanaakaan ei vaihdettu. Rahasta ei tarvinnut puhua, Orvokki oli luvannut tarvittaessa jäähdytellä liian kuumat tavarat kotonaan. Se riitti maksuksi. Matkalla makuuhuoneeseen Orvokki käveli eteisen ison peilin ohi ja pysähtyi katsomaan. Hän näytti väsyneeltä, mutta jollain herkällä tavalla kauniilta. Hiukset ovat suorat ja puhtaat. Solisluiden korostumisesta näkee Orvokin jättäneen syömistä vähemmälle. Minkäs mahtaa kun ei ole nälkä. Meikittömät silmät ovat alta tummat. Liian pitkään aikaan Orvokki ei ole saanut levättyä kunnolla. Peili vangitsee katseen, joka yrittää todistella, että hänellä on kaikki oikeus suoda itselleen tämä helpotus.


(Gladiaattori 2002)
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia 5. Toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu 2006
Videot
Elävän arkiston upotuskoodi