Rikos ja rangaistus

Rikos ja rangaistus on yksi maailmankirjallisuuden syvällisimmistä teoksista. Dostojevski asettaa pohdittavaksemme ihmiselämän tarkoituksen. Koko elämän problematiikka avautuu uudelleen pohdittavaksi. Käsitteet rikos ja rangaistus kasvavat yli rajojensa, kietoutuvat toisiinsa. Kertomus nuoresta Raskolnikovista, hänen rikoksestaan ja kasvustaan tekonsa ymmärtämiseen, siitä puhdistautumiseen, on kirja, jonka sukupolvi toisensa jälkeen on ottanut omakseen. (Karisto)

– Hyvä Jumala! hän huudahti, – tartunko minä, tartunko todellakin kirveeseen, isken päähän, murskaan hänen kallonsa… liukastuuko jalkani tahmeassa, lämpimässä veressä, murranko lukon, varastan ja vapisen; piileskelen, yltä päältä veressä… kirveellä… Luoja, todellako?
Sen sanoessaan hän värisi kuin haavanlehti.

Rahavaikeudet ja yliopisto-opintojen keskeytyminen ajavat nuoren Raskolnikovin murhaamaan koronkiskurieukon sekä tämän kiltin ja avuttoman sisaren. Raskolnikov pääsee nipin napin pakoon, mutta sairastuu mielenjärkytyksestä.
Alkaa rikoksentekijän monivaiheinen tie kohti tunnustusta. Taustalla piirtyvät Pietarin löyhkäävät kujat, kurjat kellarikapakat ja houreiset juopot – eteenpäin nuorukaista ajavat poliisitutkija Porfiri Petrovitšin painostus ja uhrautuvan ilotytön Sonjan uskonvarmuus.
Rikoksen ja rangaistuksen kiihkeää toiminnallisuutta rytmittävät nopeat käänteet, merkilliset sattumat sekä hyvän ja pahan moninaiset muunnelmat. Samalla se on monisyinen, syvälle porautuva rikollisen psykologian analyysi sekä tutkielma valinnoista ja vastuusta, moraalin mahdollisuuksista.

Venäläinen Fjodor Dostojevski (1821–1881) oli maailmankirjallisuuden tärkeimpiä vaikuttajia, psykologisen romaanin uranuurtaja ja realismin huomattavimpia edustajia. Vuonna 1866 ilmestynyt Rikos ja rangaistus on hänen tunnetuin teoksensa sekä varhaisin neljästä laajasta romaanista, joita pidetään hänen pääteoksinaan.
(Otava)