Orkesteri jota emme kuule

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Vuolan esikoisen aistilliset runot on kirjoitettu yhtä lailla keholle kuin silmille tai korville. Runot liittyvät paitsi kuvastoltaan myös rytmisyytensä puolesta musiikkiin. Runojen puhujien suhde ääneen, kieleen ja kommunikaatioon on mutkikas, jopa haavoittunut.

Jatkossa oman äänen löytyminen, omaan tahtiin soiminen alkaa tuntua yhä mahdollisemmalta, joskaan ei missään vaiheessa täysin ongelmattomalta. Samoin toisen kohtaaminen, yhteisen sävelen löytäminen tuottaa kipua ja vaikeuksia. ”Kaksi on muka yhtä, sama ääni/ kuitenkin toinen pyrähtää kauas yläpuolelle/---/ Läikymme vastakkain/ kaiken aikaa: kaksi ääntä ei mene tasan, jo seuraava sävel,/ puoliaskel poispäin Kun avaamme/ suumme, äänemme/ hylkivät toisiaan, öljy ja vesi”.

Tietoisuus ruumiillisuudesta ja sukupuolisuudesta leimaa Vuolan runoja. Kieli taukoineen resonoi kehossa, kirjoittaminen on myös ruumiillista työtä. ”Se joka tahtoo liikkua kevyesti lauseita pitkin/ saa kulkea pitkän matkan, kestää/ kengissä hiertävän hiekan”. Kielen soimaan saaminen vaatii kurinalaisuutta, tahtoa ja harjoittelua.
(Niina Holm/ Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Alkukieli

Tekstinäyte

Intervalli: matka/
kahden välillä, sellaiseen ei pidä/
niin vain syöksyä. Valmistelet parhaita retkiä/
pitkään, mittaat etäisyydet linnuntietä//

laukku laukulta pakkaat järjestystä Treenaat vuosikaudet/
yhtä ainoata sävelaskelta varten,/
piirrät reitit, valmistuessaan yhä vanhenevat kartat Kynän terä//

katkeaa, hiili haalistuu Tarkka piirros purkautuu, muisto pettää/
näkyvyyden, heittäytyy tapahtuneen päälle/
kuin kaiku: harppaat paljain suin, suin päin sävelestä toiseen, lopusta alkuun,
Se joka tahtoo liikkua kevyesti lauseita pitkin
saa kulkea pitkän matkan, kestää
kengissä hiertävän hiekan
Vielä viime yönä palelin
väljän nahkani sisällä, käperryin
kuivuudesta, käyttökelvoton kartta
Sellaista pimeyttä ei ole jota musiikki ei
läpäisisi:
Kohta tulee uloshengityksen
vuoro, katkoo kylkiluiden kureliivit
Pudotan nilkkoihini käärepaperin, vanhan taljan
Riisuudun, jätän hahmoni merkiksi:
tälle reitille
ei voi palata, täältä matkataan
raskain askelin länteen,
sinne minne kaikki päättyy
Näin nuotit luetaan, laulu
tulkitaan toisin: nyt kaikki alkaa,

oikealla tavalla,
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

69

Kieli