Tervapeili
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Merja Virolainen kirjoittaa toisessa runokokoelmassaan suorasukaisella, vastakohtia risteyttävällä ja historiatietoisella otteella. Tervapeili juhlii ruumiin tietoa ja sukupuolieron logiikkaa feministisessä, avoimen eroottisessa hengessä. Virolainen yhdistää lyyrisyyden groteskiin, pyhän alhaiseen. Runoilija ei tyydy kirjoittamaan yhteen, lukittuun merkitykseen.
”Eivät lyriikkaa nämä säkeet/ vaan julmuutta,/ yksi askel itsemurhasta/ vaihtaa elämäänsä säkeisiin,/ hämärä vaihtokauppa:/ soitan itseäni./ ---/ en ilman erojamme osaa kirjoittaa,/ sinua en kaipaa,/ vaan ilman kaipausta kadotan ääneni.”
Virolainen ammentaa myyteistä, jo kirjoitetusta, ja antaa tunnustusta historian ja mytologian naisille. Tervapeilin maagisissa runoissa on paitsi viiltävää tarkkuutta myös huikeaa näkemyksellisyyttä.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Tervapeili on Merja Virolaisen toinen runokokoelma. Esikoiskokoelman Hellyyttäsi taitat gardenian (1990) lisäksi hän on kirjoittanut näytelmän Täyttymyskomedia (1993) ja Šamanismin ja noituuden käsikirjan (1994).
(Takakansiteksti)
”Eivät lyriikkaa nämä säkeet/ vaan julmuutta,/ yksi askel itsemurhasta/ vaihtaa elämäänsä säkeisiin,/ hämärä vaihtokauppa:/ soitan itseäni./ ---/ en ilman erojamme osaa kirjoittaa,/ sinua en kaipaa,/ vaan ilman kaipausta kadotan ääneni.”
Virolainen ammentaa myyteistä, jo kirjoitetusta, ja antaa tunnustusta historian ja mytologian naisille. Tervapeilin maagisissa runoissa on paitsi viiltävää tarkkuutta myös huikeaa näkemyksellisyyttä.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Tervapeili on Merja Virolaisen toinen runokokoelma. Esikoiskokoelman Hellyyttäsi taitat gardenian (1990) lisäksi hän on kirjoittanut näytelmän Täyttymyskomedia (1993) ja Šamanismin ja noituuden käsikirjan (1994).
(Takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Yöllä, valoisimpana aikana vuorokaudesta,
ajelehtivat rantaa tietämättä
kuun kipunat suonissani,
eksyneet Tuonenjoen lautat.
Makaan savilammikossa selälläni,
pää, käsivarret
puoliksi valoni tuolla puolen:
katkeilee, lepattaa vähä heijastus,
ääriraja.
Jos näkisit minut nyt -
kuono, otsa valuvat suon verta:
käännyin kuvajaistani katsomasta,
katsoin sinne avaruuteen
mistä pupillien pimeyteen
tuijottaa aika ainoallaan, valolla.
Jos näkisit minut nyt
puoliksi varjoni tuolla puolen,
näkisit täysikuun sädekehänä
mutaisen pään ympärillä:
joka sydämenlyönnillä
tanssisivat suonissa kipunat,
eksyneet lautat,
liejun, kuvajaisen yli
maasta kuuhun
ja takaisin.
ajelehtivat rantaa tietämättä
kuun kipunat suonissani,
eksyneet Tuonenjoen lautat.
Makaan savilammikossa selälläni,
pää, käsivarret
puoliksi valoni tuolla puolen:
katkeilee, lepattaa vähä heijastus,
ääriraja.
Jos näkisit minut nyt -
kuono, otsa valuvat suon verta:
käännyin kuvajaistani katsomasta,
katsoin sinne avaruuteen
mistä pupillien pimeyteen
tuijottaa aika ainoallaan, valolla.
Jos näkisit minut nyt
puoliksi varjoni tuolla puolen,
näkisit täysikuun sädekehänä
mutaisen pään ympärillä:
joka sydämenlyönnillä
tanssisivat suonissa kipunat,
eksyneet lautat,
liejun, kuvajaisen yli
maasta kuuhun
ja takaisin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.