Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Hiililiekki

Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eikö maailmassa oleminen tule todeksi vasta, kun koettu kirjoitetaan näkyviin? Olli Sinivaara ammentaa esikoisrunokokoelmassaan ranskalaisesta ja kotimaisesta modernismista sekä amerikkalaisesta kielirunoudesta. Olevainen sanomattoman takana ajaa kielifilosofiaan perehtynyttä romantikkoa kohti järjen ylittävää kauneutta.

"Mitä paremmin opin taas muistamaan ihosi tulevat keväät, / auringon hurmioituneet kädet ja jalat aamuyön karistamilla asvalttiapiloilla, / sitä enemmän suru ja ilo, toinen toistensa orvot, / tulevat erottumattomiksi, / me sylien luolamaalauksessa niin läheisiksi."

Surrealistiset, paradoksiset runokuvat levittäytyvät pirstaleisiksi säepareiksi ja sanamassoiksi, joissa rikotaan kokeillen mutta tietoisesti kielen sääntöjä vastaan. ”Ei kauneuden loistoa lain,/ vain yö ja menetys,/ ikuisesti halaava iltapuukko./ irrallinen S”. Runot änkyttävät, toistavat, tavuttuvat ja huudahtelevat. Esiin kirjoittuu painavana se, mitä ei ole ennen nähty tai kuultu.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Oksymoron

Taas veistät veneitä kitkasta, kaarnasta
jota yö työnsi sinun ja sen toisen väliin
kaksoisolennon josta teet pelkkää kuvaa

suru – taas käytän nimeä jota en tunne
sanomaan sen mitä ei voi ja on pakko –
napsii suupaloja laiturin pitkästä pöydästä

tikkuja kitalakeen, tervaa ikeniin, liejua
sinne missä tähkästä kasvaa sana
missä kaura puidaan ja kaadetaan korvaan

kuin tilauksesta – taas käytän vertausta
kutsun kaikuja jotta itku kriisipuhelimessa
tulisi muualta ja kaukaa – tilauksestani

veneet huokailevat, hakevat tasapainoa
maan ja veden välillä, ja älkää unohtako pilviä
joiden pensseli jää joka päivä pesemättä

ranta pyytää luokseen avoimin suin ja sylin
vieraanvarainen avanto lupaa lämpöä
lyö lisää klapeja hiusten tuulenpesään

syysaamuna ei kukaan tule häiritsemään
kun yhdessä rehottavien roskisten kanssa
yrität todistaa että kaikista evoluution oikuista

juuri sinä olet se pakkolaskeutunut paradoksi:
kaaoksen järjestysmies, valistuksen vastavalo,
kielen kynnys lähellä vettä ja matojen ääntä.
Tänä aamuna taivas repeää, vuorokausirytmin
saumat ratkeavat, alussa pilvet rikkoo aukko

pehmeäreunainen railo, huulet joilta laskeutuu
Välimeren rantaviivan kalkittu pöly, keltainen

harso hiestä märkien kävelykatujen varsilla,
missä roskapussit muistuttavat: täällä osataan

rakastaa ja unohtaa, uida kuin viimeistä kuuta,
vaipua likaiseen veteen, elvyttää lokit siivilleen

ja hukkua taas, taas häipyä kohti uloimpia saaria,
hopeasta juotettuja luotoja, repaleista viuhkaa

joka tänä aamuna levitetään kaupungin kupoliin,
kun pilvet palavat loppuun, sinertää ja huuhtoo.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
87
Kustantaja