Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Veljen varjo

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

""Veljen varjo" on kertomus perhepiiristä, johon vanhimman pojan, Eskon, kaatuminen on jättänyt vaikeasti täytettävän tyhjän tilan. Eskon vaimo Helvi, joka oli ehtinyt olla tämän kanssa naimisissa vain pari kuukautta, saapuu kesää viettämään miehensä vanhempien luo ja toteaa vainajan muiston kahlitsevan kaikkia perheenjäseniä. Äiti on tehnyt hänestä epäjumalan ja korottanut hänet jalustalle unohtaen kaiken muun; nuorempi veli Taisto taas on katkeroitunut tästä palvonnasta havaittuaan, että Esko on jälleen syrjäyttänyt hänet, samoinkuin elinaikanaankin. Isä, vanha asemapäällikkö, on perheen tasapainoisin henkilö, mutta häneenkin pojan menetys on lyönyt syvät jäljet."
K. L. Helsingin Sanomissa 24.10.1951


- - -

"Veikka Eeva Joenpelto tutkiskelee Veljen varjossa nuoren miehen ja tämän katuneen veljen lesken välille äänettömästi solmiutuvaa suhdetta, saa hän eloa aikaan ja näkyviin siinäkin, missä se on pinnan alla, halutun hiljaisuuden silti hälventymättä. Tyylin vireys antaa aiheen olettaa, että tässä taitaakin olla asialla älykäs ja myös nopeasti ponnahtavaan huumoriin pystyvä nainen, mikä ei ole kovinkaan jokapäiväistä kirjailijattariemme suvussa." Aarne Laurila: Katsaus v:n 1951 kotimaiseen proosakirjallisuuteen ja lyriikkaan (Kirjastolehti 2/1952)

- - -

"erityisiä ansioita ovat vahvaan havaintoon perustuva selkeäpiirteinen ihmiskuvaus, suppean rakenteen taidokas hallinta sekä taiteellisen tarkoituksen johdonmukainen toteutus", todetaan Kalevi Jäntin palkinnon päätöksessä.

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tapahtuma-aika

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Ne istuivat vartiopaikallaan korkean kivikirkon harjalla, naakat, mustatakkiset, mustanokkaiset, mustasieluset, ja katselivat kovin, kiillottomin silmin eteensä. Joskus lennähti joku myöhäinen vielä ulos kirkon ullakon pimennosta, sukelsi kirkkaaseen aurinkoon graniittipäädyn yläikkunasta, teki pienen heittonsa hautausmaan ylle ja asettui sitten paikalleen riviin, omalle paikalleen. Mustat nokat kohti kauppalaa, jossa arkiaamu jauhoi askareitaan. Joku sinipaitainen poika juoksi kannu kädessä maitokauppaan, osuusteurastamon tyhjä korkealavainen kuorma-auto ajoi ulos pihastaan, koulunopettajan leski pani leipälaatikkonsa rappusilleen tuulettumaan. Ja kaiken takana, kaikkien pienten elämänkohtaloitten takana nousivat selluloosatehtaan kaksi savupiippua, töykeinä, välinpitämättöminä, mutta rahalle ja särpimelle haisevina.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

kertomus

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

163

Kustantaja