Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.
Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kun isoisä Suomeen hiihti

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Juutalaisperhe on jatkosodan aikana evakossa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Tämä 60-luvun menestysromaani on hurmaavan hauska sukutarina, jossa suuret historialliset käännekohdat ja tragediatkin pehmennetään loputtomalla tarinoinnilla, omaperäisillä historiantulkinnoilla, ehtymättömillä juutalaisilla sananparsilla ja kinastelulla.
(Outi Rantanen/ Sanojen aika)
Posketon sukukronikka juutalaisperheen vaiheista pitkin Suomea ja Venäjää
Isoisä Benno, tsaarin armeijan pieni suuri mies, töräyttää kornetistaan upeita fanfaareja väärissä paikoissa ja imee väkeviä sikareitaan minkä sotaseikkailuiltaan ehtii. Isoäiti Wera lyö korttia eikä jää kertaakaan neuvottomaksi, vaan hyräilee evakossakin kammottavia kehtolaulujaan.
Juutalaiset, kalmukit, tataarit, inkeriläiset ja dagestanilaisetkin seikkailevat loistavan humoristisessa kertomuksessa, jossa Katz pölläyttää estotta historian siipiä ja kertoo hurjan tarinan toisensa perään.
(takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Haavoittunut isoisäni Benno makasi paareilla ja painoi kornettinsa tiukasti poveaan vasten. Hän manasi tsaaria, keisari Wilhelmiä ja Franz Josefia, suurkapitalisteja ja kahta sanitääriä, jotka pitivät tupakkatauon valmistautuessaan viemään häntä linjojen taakse. Karmiinin punainen taivas laskeutui hitaasti Rokitno-suohon, katala kostea puolalainen henkäys nousi Bug-joesta, kiipesi Bennoa kohti, liukui pitkin hänen ruumistaan, puri häntä korvalehteen ja kuiskasi: "Mitäs menit mukaan mitäs menit leikkimään sankaria, pieni mies..."
Tieto isoisän haavoittumisesta kantautui tietenkin ennen pitkää hänen omaisilleen. Mutta kun se tuli perille, ei hänen vaimonsa Wera ollut sitä vastaanottamassa, sillä hän oli parhaillaan kylässä ja pelasi pahaa aavistamatta konkeenia ystävättäriensä luona. Sähkösanoman otti vastaan silloin kymmenvuotias isäni Arje, joka oli sisariensa kanssa yksin kotona, sikäli kun voi olla kotona yksin kun sisaretkin ovat kotona...
Arje makasi vatsallaan bukharalaisella matolla mustan tammipöydän alla ja härnäsi perheen lihavaa mustavalkoista kissaa. Hän oli leikkivinään sen kanssa, mutta itse asiassa hän rääkkäsi sitä hellän sadistisesti niin kuin vain kymmenvuotias voi; hän käänsi kissan selälleen ja raapi sitä vatsan päältä, mistä kissat yleensä kovasti pitävät, mutta mitä tämä kissa nimeltään Saara inhosi sydämestään. Se sähisi, sylki ja kynsi Arjen kättä, pystymättä kuitenkaan, vanha kun oli, saamaan aikaan edes kunnon naarmua.
Isän kaksi nuorempaa sisarta istui sohvalla ja katseli isän touhuja. Vanhempi heistä, Golde, jolla oli vaalea, vyötäröön asti ulottuva suora vaalea tukka ja harvinaisen pitkä ylähuuli, joka seurasi häntä läpi elämän, ihaili kaikkea mitä isä teki ja taputti innoissaan käsiään. Arje päästi kissan menemään. Lihava kissa naukahti naurettavasti, ponkaisi tuolin kautta mustan tammisen astiakaapin päälle ja kyyristyi inhoten.
Isän nuoremman sisaren nimi oli Tanja. Hänellä oli kihara pikimusta tukka ja oliivinharmaa iho. Mustalaiset alkoivat hätääntyneinä laskea omia lapsiaan jos tapasivat Tanjan kadulla leikkimässä. Tanja oli lempeä ja surumielisyyteen taipuva. Tätinä hän rakasti minua hajamielisesti, sillä hänellä ei ollut omia lapsia.
Hän katseli isää moittivasti ja kysyi: - Pitääkö sinun aina rääkätä sitä kissaa, Arje?
Arje nolostui hieman, raapi polveaan polvihousujen alapuolelta ja sanoi mietteliäästi: - En minä oikeastaan r kissaa. Eläinrääkkäys on loppujen lopuksi minulle vierasta; en ole esimerkiksi koskaan repinyt kärpäseltä siipiä tai jalkoja...
- Minä olen, julisti Golde raa'asti, - siipiä, jalkoja ja päitäkin. Kaikki älykkäät lapset repii hyönteisiltä ruumiinosia.
Tanja vastusti voimakkaasti. Hänen mielestään vain erittäin tyhmät lapset silpovat eläimiä.
- Kuten Pavlov, vai, tokaisi Golde.
- Kuten Pavlov, niin juuri, sanoi Tanja ja nyökkäsi päättävästi.
- Mitä sinä sillä tarkoitat, pikku debiili? kysyi Golde ja kalpeni suuttumuksesta.
Isä Arje kertoi silloin sisaruksiaan rauhoittaakseen että Saara-kissa oli käytännöllisesti ja suhteellisesti ottaen yhtä vanha kuin isoäiti, eli yli kahdeksankymmenvuotias. Sitäpaitsi siltä oli leikattu munasarjat. Siksi se oli niin lihava.
- Se kävi niin, selitti Arje, - että se nukutettiin, sen kylkeen tehtiin reikä. Lääkäri pisti sormensa reikään, teki sitten metallilangasta silmukan ja veti sillä poikki tuon... munasarjan, kaikki munat ymmärtääkseni, eikä yhtään jäänyt jäljelle. Mitäs siitä sanotte?
- Ei mummo ole tietääkseni ennenkään muninut, vastasi Golde kylmästi.
- Mummu, mummu, mummun munat... valitti herkästi liikuttuva Tanja ja purskahti itkuun.
Arje ei ehtinyt selvittää väärinkäsitystä, kun ovikelloa soitettiin. Arje meni avaamaan.
- Sähkösanoma teille. Onko isä kotona tai äiti?
- Minä otan, vastasi Arje varmasti.
Sähkösanomanuorukainen ojensi sähkeen Arjelle ja käänsi sitten kätensä kämmenpuolen ylöspäin. Arje katseli keisarillista kotkansinettiä sähkeen kuoressa. Löi oven kiinni nuorukaisen näpeille. juoksi sitten kylpyhuoneeseen lukemaan sähkeen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
180
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
175