Miehen muotoinen aukko
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kaipuun ja kuolemattomuuden unohtumaton laulu, elämäniloa läikkyvä malja. Rakastetun runoilijamme kolmastoista itsenäinen runokokoelma.
Miehen muotoinen aukko -runoteos on teemoiltaan jatkoa Meriluodon edelliseen runokirjaan Kimeä metsä (2002), jossa käsitellään vanhenemista ja elettyä elämää muistoineen. Tässä kirjassa kuolema on todellisuutta. Vanhenevan ihmisen maailmaa kuvataan sekä vakavasti että vähän huumorillakin. Rakastetun menetys soi aluksi suruna, kaipauksena ja epäuskona mutta lopulta yksinäisyys ja hiljaisuus muuttuvat lohduttaviksi elementeiksi. Rakkaus ei pääty kuolemaan.
Miehen muotoinen aukko -runoteos on teemoiltaan jatkoa Meriluodon edelliseen runokirjaan Kimeä metsä (2002), jossa käsitellään vanhenemista ja elettyä elämää muistoineen. Tässä kirjassa kuolema on todellisuutta. Vanhenevan ihmisen maailmaa kuvataan sekä vakavasti että vähän huumorillakin. Rakastetun menetys soi aluksi suruna, kaipauksena ja epäuskona mutta lopulta yksinäisyys ja hiljaisuus muuttuvat lohduttaviksi elementeiksi. Rakkaus ei pääty kuolemaan.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Vereslihalla.
Kaikki satuttaa.
Kukat pistävät.
Lahden aallot viiltävät.
Tuulenhenkäys ruoska.
Eniten vihloo se mitä ei ole.
Askelten puuttuminen.
Kuulumaton ääni.
Sammunut hymy.
Muisto joka himmenee himmenemistään.
***
Oliko olemassa maisema kahden loisteen välillä?
Melkein muistaa sen. Aistii sen.
Ei iltaruskoa. Ei sarastusta.
Puhdasta harmaata.
Se on mahdottomuus kesäyössä - onko?
Kastepisara ei kiillä.
Lukinseitti ei piirry.
Sekunti - se on tässä.
Yksi laaja vivahteeton harmaa.
Ääriviivat tuskin erottuvat.
Täydellisyys.
Harmaa ei ole puhdas.
Harmaa on värien summa.
Kaikki yhdessä tiiviissä nyrkissä.
Ei nyrkissä. Ei puristusta.
Hiljainen käsi, täysin avoin.
Anna meille harmaa,
värien kiusaamille.
Ollaan vain hiljaa,
ollaan vain olemassa.
Kaikki satuttaa.
Kukat pistävät.
Lahden aallot viiltävät.
Tuulenhenkäys ruoska.
Eniten vihloo se mitä ei ole.
Askelten puuttuminen.
Kuulumaton ääni.
Sammunut hymy.
Muisto joka himmenee himmenemistään.
***
Oliko olemassa maisema kahden loisteen välillä?
Melkein muistaa sen. Aistii sen.
Ei iltaruskoa. Ei sarastusta.
Puhdasta harmaata.
Se on mahdottomuus kesäyössä - onko?
Kastepisara ei kiillä.
Lukinseitti ei piirry.
Sekunti - se on tässä.
Yksi laaja vivahteeton harmaa.
Ääriviivat tuskin erottuvat.
Täydellisyys.
Harmaa ei ole puhdas.
Harmaa on värien summa.
Kaikki yhdessä tiiviissä nyrkissä.
Ei nyrkissä. Ei puristusta.
Hiljainen käsi, täysin avoin.
Anna meille harmaa,
värien kiusaamille.
Ollaan vain hiljaa,
ollaan vain olemassa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
73