Luonnon laki

Sairaanhoitaja Laura on hoitanut, piikittänyt, pessyt, pyyhkinyt, korjannut asentoja, antanut toivoa ja kestänyt kaiken: väkivaltaiset vanhukset, päättömästi hölpöttävät kuoleman rajalla käyneet, huorittelevat herrat, kiukuttelevat naiset. Mutta Rautalasta Laura ei enää selviä, Rautala heittää hänet yhdellä lauseella rajan yli sinne, mistä paluu on hidasta ja vaivalloista.

Vanhat ovat yhtä aikaa kaikkia ikiä, siksi ne ovat arvaamattomia. Muistot ovat isoja huoneita, niissä vanhukset kävelevät ja ihmettelevät, kuka on vaihtanut piirongin paikkaa.

Väinö ja Kerttu, Rautalan vanhemmat, vaeltelevat huoneissaan ja ihmettelevät. Väinö hoitaa Kerttua ja lukee Hamletia, näytelmää, jota hän vihdoin on menossa katsomaan yksin, ilman omaishoitajan vastuuta ja velvollisuuksia. Kertun pitää kurssissa tulevan lapsenlapsen syntymä, tapahtuma, joka Kertulle merkitsee helpottavaa väistöliikettä, tilan antamista uudelle elämälle.

Sinä teet pimeitä rakennustöitä, vedät välistä, keskeltä ja lopusta ja kehuskelet estottomasti Viron seitsemäntoista prosentin veromallia, se on sinun eldoraado, mutta mieti vähän mitä sillä saa. Kun ajat sillä helvetin maasturillasi Tallinnasta Tartoon ja sillä matkalla sataan kuoppaan, tiedät ettei niillä veroilla ole ainakaan tiestöä kuntoon saatettu. Et vittu nyt keskeytä. Miten sinä perustelet elämäntyylisi, älä sano ettei ole vaihtoehtoja, kyllä niitä on.

Rautalan tytär Mira on poliittisesti valveutunut nuori nainen, joka on tiiviisti mukana Vihreiden presidenttiehdokkaan vaalikampanjassa miehensä kanssa – ja jatkuvalla törmäyskurssilla isänsä kanssa. Rautalan onnettomuus ja Miran raskaus saavat isän ja tyttären yrittämään toistensa ymmärtämistä tosissaan – mutta mitä kaikkea ja kuinka pysyvästi kuoleman ja syntymän läheisyys ihmisessä lopulta muuttavat?

Kari Hotakaisen romaani Luonnon laki heittää lukijansa keskelle tilannetta, jossa yksityinen ja henkilökohtainen muuttuu äkkiarvaamatta osaksi laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta. Yhteiset setelit ovat loppumassa, valtiontalouden leikkaukset koskettavat jokaista. Käytännön toimia johtaa harmaasta töllistä maailmalle lähtenyt Leikkaaja, jonka tehtävä on tuskallinen: miten kertoa nätisti ruma asia ministereille ja kansalaisille? Ja miten tämän kaiken näkee Sierra Leonesta Ruotsin kautta Suomeen tuleva nuorimies?

Tässä romaanissa kauheus ja kauneus, elämä ja kuolema, itku ja nauru vaihtavat paikkaa salamannopeasti. Luonnon laki on tuiman vakava ja jumalallisen humoristinen romaani. Luonnolla on lakinsa, ihmisellä luontonsa ja hotakaisella näkökulma, jota harvalla on.

Helikopteri humahteli, hoitajan kasvot hajosivat valkeuteen, hän pääsi vaivoistaan ja huolistaan ja matkusti tajunnan tuolle puolen, sinne missä ohuet enkelit puhuvat pehmoisia, sivelevät kostealla pyyhkeellä poskia ja juottavat ruokopillillä makeaa hunajavettä, jonka sekaan on lorautettu parasta giniä. Imettyään taivaallista juomaa Rautala kertoi tyttärelleen Miralle, ettei ollut tarkoitus loukata, ainoastaan kertoa mielipide Vihreiden suvaitsevaisuuskampanjasta.
(Siltala)