Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hyvää yötä Irma Noora
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Laatikko on täynnä tuntemattomien ihmisten valokuvia. Niitä katsoessaan Nooran kasvattiäiti Rebekka on nähnyt valon palasen, jotain mitä kohden kulkemalla apua häneltä hakeneet voivat jälleen löytää tasapainon. Eräässä vuosien takaisessa istunnossa on esillä ollut myös Nooran rippikuva. Edes Rebekka-tädin varjeleva katse ei ole voinut estää kaikkea pahaa.
Kun Rebekka-täti yllättäen kuolee, alkavat nuoruuden traumaattiset tapahtumat vyöryä Nooran tarkasti varjellulle reviirille. Kaikki muuttuu. Noora jättää rauniona olevan avioliittonsa ja palaa lapsuudenkotiinsa, jonka jokainen esine on ladattu Rebekan antamalla merkityksellä. Tädin valtakunnassa Noora tuntee olevansa turvassa, mutta onko Rebekan viitoittama tie näkijänä sittenkään tarkoitettu hänelle? Vai onko tärkeintä kuitenkin tulla itse nähdyksi?
(Tammi)
Noora ja Rebekka-täti osaavat piirtää vesiväreillä mielen paperille. Paljon muutakin Rebekka-täti osaa. Hän näkee valokuvista, joita ihmiset hänelle lähettävät. Katsoo kuvaa, saa yhteyden näkymättömään ja sanoo oikeat sanat ihmisille. Puhuja ei kuitenkaan ole Rebekka, vaan hänen lapsivuoteeseen kuollut identtinen kaksoissisarensa.
Kaikkea Rebekka-täti ei pysty näkemään. Hän ei tiedä, kuka on vienyt palasen Nooran ihosta rippikesänä. Joku on satuttanut Nooraa niin, että Nooran pitää tehdä kummallisia asioita. Pitää ruveta alastonmalliksi opettajakollegojen virkistysretkellä. Pitää suudella Markkua, opettajakollegaa, vaikka huulten kosketus inhottaa. Pitää maksaa vuokralaiseksi haluavalle opiskelijalle hyväilyistä. Ei Noora itsekään ymmärrä sitä kaikkea. Pietari, miesystävä kyllä kuuntelisi, mutta kuka naamion kanssa jaksaa olla. Noora on naamio, poissa itsestään ja elämästään.
Kun Rebekka-täti kuolee, ovelle ilmaantuu nainen, joka kysyy, onko Noorakin perinyt näkemisen lahjan. Noora tuntee sellaisen maailman hyvin, tietää teekupit ja vedenhiljentämisen. Tädin kuoltua Nooran pitää päättää, missä maailmassa hän haluaa elää. Jos vuotaa paljon voimaa toiselle, itselle ei jää mitään.
Vakavan ja kipeän tarinan pohjalla kuulastelee valo. Riitta Jalosen kirja on luettava hitaasti ja mielellään yhdellä kerralla, että saa kiinni Noorasta. Toinen lukukerta avaa tasoja, joita ei ensimmäisellä kerralla ehkä tule huomanneeksi.
- Kirsi Kaulio/ Sanojen aika
Kun Rebekka-täti yllättäen kuolee, alkavat nuoruuden traumaattiset tapahtumat vyöryä Nooran tarkasti varjellulle reviirille. Kaikki muuttuu. Noora jättää rauniona olevan avioliittonsa ja palaa lapsuudenkotiinsa, jonka jokainen esine on ladattu Rebekan antamalla merkityksellä. Tädin valtakunnassa Noora tuntee olevansa turvassa, mutta onko Rebekan viitoittama tie näkijänä sittenkään tarkoitettu hänelle? Vai onko tärkeintä kuitenkin tulla itse nähdyksi?
(Tammi)
Noora ja Rebekka-täti osaavat piirtää vesiväreillä mielen paperille. Paljon muutakin Rebekka-täti osaa. Hän näkee valokuvista, joita ihmiset hänelle lähettävät. Katsoo kuvaa, saa yhteyden näkymättömään ja sanoo oikeat sanat ihmisille. Puhuja ei kuitenkaan ole Rebekka, vaan hänen lapsivuoteeseen kuollut identtinen kaksoissisarensa.
Kaikkea Rebekka-täti ei pysty näkemään. Hän ei tiedä, kuka on vienyt palasen Nooran ihosta rippikesänä. Joku on satuttanut Nooraa niin, että Nooran pitää tehdä kummallisia asioita. Pitää ruveta alastonmalliksi opettajakollegojen virkistysretkellä. Pitää suudella Markkua, opettajakollegaa, vaikka huulten kosketus inhottaa. Pitää maksaa vuokralaiseksi haluavalle opiskelijalle hyväilyistä. Ei Noora itsekään ymmärrä sitä kaikkea. Pietari, miesystävä kyllä kuuntelisi, mutta kuka naamion kanssa jaksaa olla. Noora on naamio, poissa itsestään ja elämästään.
Kun Rebekka-täti kuolee, ovelle ilmaantuu nainen, joka kysyy, onko Noorakin perinyt näkemisen lahjan. Noora tuntee sellaisen maailman hyvin, tietää teekupit ja vedenhiljentämisen. Tädin kuoltua Nooran pitää päättää, missä maailmassa hän haluaa elää. Jos vuotaa paljon voimaa toiselle, itselle ei jää mitään.
Vakavan ja kipeän tarinan pohjalla kuulastelee valo. Riitta Jalosen kirja on luettava hitaasti ja mielellään yhdellä kerralla, että saa kiinni Noorasta. Toinen lukukerta avaa tasoja, joita ei ensimmäisellä kerralla ehkä tule huomanneeksi.
- Kirsi Kaulio/ Sanojen aika
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
156
Kustantaja
Kieli
Videot