Vuokko-Syrjänen, Reetta
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Henrietta Soininen
Elämäkertatietoa
"Minulle kirjoittaminen on tapa ymmärtää maailmaa. Olen kertonut tarinoita aina, olen kuvittellut lapsesta saakka erilaisia versioita minulle kerrotuista tarinoista ja keksinyt niiden ohella omia. Olen tehnyt töitä kielen kanssa tavalla tai toisella suurimman osan aikuisikääni, mutta proosaa aloin kirjoittaa tavoitteellisesta vasta 2014 monien sinänsä antoisten sivupolkujen jälkeen. Keskityin aluksi lyhytproosaan, mutta 2022 ilmestyi myös esikoisromaanini Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja.
Opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineenani kieliteknologiaa, koska siinä yhdistyivät kieli ja sellainen uuden äärellä oleminen, mikä asuu kaikkien hyvien tieteiskirjojen ytimessä. Kiireen ja teknologian vastapainoksi kaipasin rauhaa ja pysähtymistä, ja siksi hakeuduin opiskelemaan japanilaista teetaidetta Kiotoon, Urasenke Chado Senmon Gakkoon. Käsitykseni estetiikasta kumpuavat pitkälti Japanin-ajoiltani: aivan kuten teetaiteessa, myös kirjallisuudessa käsittelen painavia asioita kevyesti ja kevyitä painavasti.
Rakastan novelleja, ja oman kirjoittamisen ohella toimitan novelliantologioita. Toimittajana parasta on löytää tarjotuista tekstistä odottamaton timantti ja päästä sitten hiomaan sitä yhdessä kirjoittajan kanssa. Kirjoittajana taas nautin siitä, miten jokaisessa novellissa voi kokeilla jotain uutta. Vaikka kirjoitan usein vakavista aiheista, saatan kirjoittaessani hihitellä ääneen hahmottaessani, miten pitkälle ja vielä pidemmälle jotakin tilannetta voi kärjistää. Uskon, että kauhulla, huumorilla ja muilla ääritilaisilla emootioilla on enemmän yhteistä kuin arjessa useinkaan ajattelemme. Siksi novellieni näkökulmahahmot ovat välillä kammottaviakin.
Pitkässä proosassa nautin siitä, että saan syventyä henkilöiden elämään ja matkata heidän kanssaan. Olen sekä lukijana että kirjoittajana ennen kaikkea hahmovetoinen, mutta nautin myös juonen ja rakenteiden viilaamisesta, kunhan tarinan psykologinen taso on ensin löytänyt muotonsa."
Useita palkintoja ja sijoituksia novellikilpailuissa, ks. verkkosivut.
Luottamustehtäviä:
Kosmoskynä-lehden päätoimittaja 2022 alkaen
Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n hallituksen varapuheenjohtaja 2018-2020, hallituksen jäsen 2017-2020
Suomen arvostelijain liiton jäsen 2019 alkaen
Opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineenani kieliteknologiaa, koska siinä yhdistyivät kieli ja sellainen uuden äärellä oleminen, mikä asuu kaikkien hyvien tieteiskirjojen ytimessä. Kiireen ja teknologian vastapainoksi kaipasin rauhaa ja pysähtymistä, ja siksi hakeuduin opiskelemaan japanilaista teetaidetta Kiotoon, Urasenke Chado Senmon Gakkoon. Käsitykseni estetiikasta kumpuavat pitkälti Japanin-ajoiltani: aivan kuten teetaiteessa, myös kirjallisuudessa käsittelen painavia asioita kevyesti ja kevyitä painavasti.
Rakastan novelleja, ja oman kirjoittamisen ohella toimitan novelliantologioita. Toimittajana parasta on löytää tarjotuista tekstistä odottamaton timantti ja päästä sitten hiomaan sitä yhdessä kirjoittajan kanssa. Kirjoittajana taas nautin siitä, miten jokaisessa novellissa voi kokeilla jotain uutta. Vaikka kirjoitan usein vakavista aiheista, saatan kirjoittaessani hihitellä ääneen hahmottaessani, miten pitkälle ja vielä pidemmälle jotakin tilannetta voi kärjistää. Uskon, että kauhulla, huumorilla ja muilla ääritilaisilla emootioilla on enemmän yhteistä kuin arjessa useinkaan ajattelemme. Siksi novellieni näkökulmahahmot ovat välillä kammottaviakin.
Pitkässä proosassa nautin siitä, että saan syventyä henkilöiden elämään ja matkata heidän kanssaan. Olen sekä lukijana että kirjoittajana ennen kaikkea hahmovetoinen, mutta nautin myös juonen ja rakenteiden viilaamisesta, kunhan tarinan psykologinen taso on ensin löytänyt muotonsa."
Useita palkintoja ja sijoituksia novellikilpailuissa, ks. verkkosivut.
Luottamustehtäviä:
Kosmoskynä-lehden päätoimittaja 2022 alkaen
Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n hallituksen varapuheenjohtaja 2018-2020, hallituksen jäsen 2017-2020
Suomen arvostelijain liiton jäsen 2019 alkaen
Tekstinäyte
”Mutta abuela, tuohan on ihan tyhmä tarina! Miksei se voinut loppua vain siihen niin kuin siinä vanhassa satukirjassa, että porsas syökin suden ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti?”
”Luuletko, ettei sillä sudella ollut pentuja, eh? Etteivät ne olisi tulleet isona etsimään, minne niiden papa katosi? Ja silloin porsaan poikaset olisivat vuorostaan olleet vaarassa. Ehei, Miguelito, tuollaiset kostopuuhat on parempi lopettaa heti alkuunsa.”
”Kosto on kauhean monimutkaista, abuela.”
”Niin on, Miguelito, mutta abuela on ylpeä, että oivalsit sen itse. Siksi me muistamme pysyä aina etäällä tuollaisista hullutuksista. Ja teemme lihapiiraita vain silloin, kun on aivan pakko.”
”Luuletko, ettei sillä sudella ollut pentuja, eh? Etteivät ne olisi tulleet isona etsimään, minne niiden papa katosi? Ja silloin porsaan poikaset olisivat vuorostaan olleet vaarassa. Ehei, Miguelito, tuollaiset kostopuuhat on parempi lopettaa heti alkuunsa.”
”Kosto on kauhean monimutkaista, abuela.”
”Niin on, Miguelito, mutta abuela on ylpeä, että oivalsit sen itse. Siksi me muistamme pysyä aina etäällä tuollaisista hullutuksista. Ja teemme lihapiiraita vain silloin, kun on aivan pakko.”