Docventures 2018, viikko 1: tasa-arvo ja #metoo

Kirjasampo ja Helmet-kirjasto julkaisevat taas kirjavinkkejä Docventures-dokumenttien aiheista. Hyllyssä ovat kauden ensimmäisen jakson kaunokirjallisuusvinkit. Katso kaikki jakson kirjavinkit: Docventures 2018 -kirjavinkit, viikko 1

Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (Kosmos 2017)

Palkintoja ja ehdokkuuksia kerännyt sarjakuva kertoo elävästi, millaista on verkkovihan kohteeksi joutuminen. Tyypillisesti kohteina ovat naiset ja vähemmistöön kuuluvat. Vihan ja inhon internet pureutuu siihen, miltä verkkovihan kohteeksi joutuneesta tuntuu, mitä ilmiön taustalla on ja mikä vihaajia ajaa. Entä mitä voi tehdä, jos viha siirtyy nettimaailman ulkopuolelle?

Joanna Russ: Naisten planeetta (Kirjayhtymä 1986, suom. Kristiina Drews)

Ironiaa ja satiiria tyylikeinoinaan käyttävä tieteisromaani oli ilmestyessään tapaus, sillä se toi uuden feministisen näkökulman scifiin. Russ on kuvannut teoksessa sukupuolten suhteita, valtataisteluja ja erityisesti naisten heräämistä uudenlaiseen tietoisuuteen. Kirjassa seurataan saman naisen neljää eri ilmentymää, jotka elävät omissa todellisuuksissaan, ja eri maailmojen suhtautuminen tasa-arvoon poikkeaa toisistaan paljon.

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina (Tammi 1981, suom. Eila Pennanen)

Sukupolvesta toiseen vaikuttavana säilynyt teos on omaelämäkerrallinen runoelma parisuhteesta ja naisen asemasta. Puhuja kuvaa miehen alkoholismia ja naisen loputonta jaksamista hänen hoitaessaan perhettä ja yrittäessään saada ääntään kuuluviin. Mitä vaatii, että nousee ja lähtee, valitsee taistelun? Onko se rohkeutta, vai jotakin muuta? Mihin rakkaus venyy, mihin sen kuuluisi venyä?

Saara Turunen: Sivuhenkilö (Tammi 2018)

Aineksenaan myös omia kokemuksia hyödyntävä romaani kertoo nykypäivän naistaiteilijuudesta. Nuori nainen on julkaissut kirjan, mutta se ei saa suurta huomiota vaan lyttäyskritiikin, joka tuntuu väheksyvän naisen kokemuksia. Kertoja seuraa myös perheellisten sisariensa hyvin erilaista elämää. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että elää isänsä omistamassa asunnossa? Lopulta tunnustustakin tulee, mutta onko elämä omissa käsissä?