Elokuvia kirjallisuudesta, osa 1

Johdanto

Kun rakastaa kirjoja ja kun on hulluna elokuviin, mikä olisikaan suurempaa herkkua kuin katsoa elokuvia, jotka käsittelevät kirjallisuutta. Elokuvat ovat ammentaneet kirjallisuudesta aina, useimmiten nappaamalla aiheen jostakin romaanista tai näytelmästä ja muovaamalla siitä omanlaisensa teoksen. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa en kuitenkaan käsittele romaanifilmatisointeja - ne vaatisivat aivan oman artikkelisarjansa - vaan käyn läpi joukon sellaisia elokuvia, joissa kohdataan mitä mainioimpia kirjailijahahmoja, niin oikeasti eläneitä kuin fiktiivisiä, ja lisäksi elokuvia, joissa kirjoilla tai lukemisella on muuten vain erityinen rooli.

Osa 1: Tosielämän kirjailijahahmot

Taiteilijoiden elämät tarjoavat elokuvantekijöille mehevää materiaalia. Valitaan jokin kiihkeä ajanjakso kuuluisan henkilön elämästä, kudotaan siitä kiinnostava tarina ja puetaan se totuudenmukaiselta näyttävään asuun lavastuksen, puvustuksen ja muun kuvallisen tarpeiston keinoin. Kirjailijat ovat ainakin menneinä vuosina usein jääneet mysteereiksi kirjallisen tuotantonsa taakse, ja siksi elokuvassa voidaan hyvin tarttua kirjailijan persoonaan ja kertoa hänestä jotain, mitä ei vielä tiedetty. Tai kertoa jokin tunnettu asia uudessa valossa. Tai hieman värittää ja keksiä loput itse.

Tie kirjailijaksi

Aina on kiinnostavaa tietää, kuinka kirjailijasta tuli kirjailija. Läpimurtoteoksen julkaisua edeltäviä elämäntapahtumia kuvataan esimerkiksi Jane Campionin ohjaamassa Enkelin kosketuksessa (1990), joka kertoo uusiseelantilaisen kirjailijan Janet Framen tarinan aina pikkutytöstä keski-ikään saakka. Frame joutui käymään läpi jopa usean vuoden mielisairaalajakson, joka oli murskata hänen unelmansa kirjailijuudesta.

Finding Neverland - tarinan lähteillä (2004) kuvaa J. M. Barrien läheistä ystävyyttä nelilapsisen perheen kanssa, jonka Peter-nimisen pojan mukaan hän nimesi uuden näytelmänsä päähenkilön: pojan, joka ei tahdo kasvaa aikuiseksi. Beatrix Potter - taiteilijaelämää (2006) puolestaan värittää romanttisiin sävyihin Petteri Kaniini -hahmon luoneen, naimattomana pysytelleen naisen vaikeuksia 1800-luvulla luoda itsenäistä taiteilijauraa.

Myös suomalaisen kirjallisuuden suurnimiä on nostettu valkokankaalle. Hannu Kahakorven ohjaama Päätalo (2008) tempaa katsojan mukaansa Taivalkoskella syntyneen rakennusmestarin urakkaan saada esikoisromaaninsa valmiiksi. Aleksis Kiven elämä (2002) taas on Jari Halosen näkemys kansalliskirjailijan vuosista ylioppilaaksi pääsyn jälkeen aina kuolemaan saakka.

Kirjailija maailman melskeissä

Toisinaan kirjailijan elämästä valitaan elokuvan aiheeksi ajanjakso, joka ei välttämättä liity hänen luomistyöhönsä, vaan aikakauteen, olosuhteisiin tai kirjailijan muuhun toimintaan. Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjaama Tulipää (1980) kertoo Algot Untolan Pietarin-ajasta ja hänen poliittisesta toiminnastaan tarttumatta lainkaan kirjailijanimenä paremmin tunnettuun Maiju Lassila -hahmoon. Ruotsalaisen Jan Troellin elokuva Hamsun (1996) tarkastelee norjalaisen Knut Hamsunin myöhäisiä vuosia toisen maailmansodan aikaan, jolloin aiemmin suurta arvostusta nauttinut Nobel-kirjailija tuomittiin petturina hänen lähdettyään natsien kelkkaan.

Sidney Pollackin elokuvassa Minun Afrikkani (1985) nähdään tanskalaissyntyinen Karen Blixen, joka 1900-luvun alussa muutti brittiläiseen Itä-Afrikkaan pitämään kahvifarmia. Elokuvan keskiössä ovat vieraassa maanosassa koetut haasteet ja hankaluudet, joista Blixen myöhemmin Tanskaan palattuaan sai aineksia kirjalliseen työhön.

Muotokuva Franz Kafkasta piirtyi valkokankaalle Steven Soderberghin synkässä, pääosin mustavalkoisessa tulkinnassa Kafka (1991), joka sekoittaa vakuutusvirkailijana työskentelevän kirjailijan elämään painajaismaisia piirteitä hänen teostensa Linna ja Oikeusjuttu hengessä. Näyttelijä Jeremy Irons on Kafkana sopivan kivikasvoinen.

1700-luvun lopulla vaikuttaneen Markiisi de Saden hahmo esiintyy Philip Kaufmanin rajussa elokuvassa Quills - syntiset säkeet (2000). Markiisi istuu mielisairaalassa ja kirjoittaa räävittömiä filosofioitaan julki piittaamatta edes siitä, että häneltä viedään sulkakynät ja paperit pois.

Capote (2005) käynnistyy vuoden 1959 marraskuusta, jolloin Aamiainen Tiffanyllä -teoksellaan mainetta saanut Truman Capote lukee lehdestä kotiinsa tapetuksi tulleesta perheestä ja päättää kirjoittaa aiheesta ei-fiktiivisen romaanin nimeltä Kylmäverisesti. Elokuva seuraa, kuinka itsekeskeinen kirjailija imee rikoksesta kuolemantuomion saavasta miehestä kaiken irti voidakseen kirjoittaa mahdollisimman hyvän kirjan. Sivuosassa esiintyy Capoten hyvä ystävä, Harper Lee. Sama tarina filmattiin toistamiseen seuraavana vuonna, elokuvaksi nimeltä Kunniaton (2006).

Elokuvassa Howl - Huuto (2010) kuvataan beat-runoilija Allen Ginsbergiä vuosina 1955-1957. Se keskittyy Huuto-runoteoksen epäsiveellisyydestä ja kirjallisesta arvosta käytyyn oikeudenkäyntiin, ja onkin enemmän elokuva runosta kuin runoilijasta. Oikeussalikohtausten lomassa James Francon esittämä Ginsberg kertoo haastattelijalle runon syntyyn johtaneista tapahtumista, ja itse runo kuullaan pätkinä sen tunnelmaa kuvastavan animaation taustalla. Syksyllä 2013 tuli Yhdysvalloissa ensi-iltaan toinen beat-sukupolvesta kertova elokuva, Kill Your Darlings (2013). Siinä Jack Kerouac, William Burroughs ja Ginsberg, jota tällä kertaa esittää Daniel Radcliffe, liittyvät erään murhan tapahtumiin.

Syksyllä 2013 myös uutisoitiin, että elokuva Sieppari ruispellossa -kirjailijasta J. D. Salingerista on parhaillaan tekeillä Hollywoodissa. Se sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja kuvaa sodan vaikutusta kirjailijan elämään.

Kirjailija romanttisena sankarina

Vastustamaton aihe elokuvalle on tietysti kirjailijan kokema suurenmoinen rakkaustarina. Rakastunut Shakespeare (1998) kietoo suuren näytelmäkirjailijan Viola de Lesseps -nimisen naisen pauloihin. On epätodennäköistä, että tällainen suhde olisi todellisuudessa tapahtunut, mutta elokuva onkin lähinnä romanttista herkuttelua Shakespearen hahmon ja hänen tunnettujen säkeidensä kiehtovuudella.

Kahden kirjailijan välistä romanssia kuvataan esimerkiksi elokuvissa Vuosisadan rakkaustarina (1999), jossa päähenkilöinä ovat kirjailija George Sand ja runoilija Alfred de Musset, Total Eclipse (1995), joka kuvaa runoilijoiden Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine välistä intohimoa, sekä Sylvia (2003), jossa esiintyvät runoilijat Sylvia Plath ja Ted Hughes. Myös elokuvassa Varjojen maat (1993) kuvataan kahden kirjallisen lahjakkuuden, Narnia-sarjan luoneen C. S. Lewisin ja hänen ihailijansa, runoilija Joy Greshamin suhdetta.

Jane Campion ohjasi elokuvan myös John Keatsistä ja tämän rakkaudesta Fanny Brawneen. Yön kirkas tähti (2009) kertoo runoilijan kolmesta viimeisestä vuodesta, ja se sai nimensä Keatsin Fannylle kirjoittaman sonetin mukaan.

Rakkaussuhteilla on merkittävä osa Oscar Wilden elämää kuvaavassa filmissä Wilde (1997), jossa avioliitossa elävä kirjailija antautuu homoseksuaalisuudelleen, ja tulee sen johdosta myöhemmin tuomituksi vankeuteen. Carrington (1995) on kiinnostava kuvaus taidemaalari Dora Carringtonin platonisesta rakkaudesta homoseksuaaliin kirjailijaan Lytton Stracheyyn.

Elämänmittaisen rakkaustarinan kertoo elokuva Iris (2001), jossa kirjailija Iris Murdoch rakastuu nuorena villikkona opiskelijatoveriinsa, hiljaiseen John Bayleyyn. Nuoruuden tapahtumat rinnastuvat pariskunnan viimeisiin yhteisiin vuosiin Iriksen sairastuttua Alzheimerin tautiin, jolloin Bayley kirjoitti vaimonsa muistelmat, joihin elokuva perustuu.

Vuoden 2014 aikana on tulossa ensi-iltaan Ralph Fiennesin ohjaama ja tähdittämä The Invisible Woman, joka kertoo Charles Dickensin salaisen rakastajattaren tarinan. Luvassa on pukudraama aikansa kirjallisesta supertähdestä elämänsä loppuvaiheessa. Mukana myös Dickensin hyvä ystävä, Wilkie Collins.

Artikkelin kirjoitti Katariina Saarinen

Toinen osa: Elokuvia kirjallisuudesta, osa 2