Tuomas Vimman Helsinki-trilogia

Teosesittely
13.7.2012

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Tuomas Vimman esikoisteoksen Helsinki 12 (Otava, 2004) päähenkilö Tuomas Vimma on miljoonaomaisuuden perinyt IT-firman AD, jolla on pelisilmää niin business- kuin naisasioissa. Hän kuluttaa työpäivänsä baareissa istuskellen ja iltansa lukuisten naisystäviensä seurassa. Helppoon jetset-elämään tuo jännitystä siskon huumevelat ja firman saneeraus. Näistä Vimma selviää 007:n otteella ja asenteella. Firman uusi pomo päätyy Vimman sänkyyn ja siskoa hätystelevät marokkolaiset hän muiluttaa täydellisesti.

Aika on tehnyt hyvää Vimman esikoiselle. On yllättävää huomata, että sen ilmestymisestä ja julkisesta kohusta on vasta 5 vuotta. Helsinki 12 kuvaa 1990-luvun loppupuolen IT-huumaa kärjistäen, mutta vaikuttavasti. Minimaalisella tietotaidolla, mutta maksimaalisella itseluottamuksella varustetut koodaajat ja mainosgraafikot pitävät kulissit yllä ja saavat hillitöntä palkkaa toimettomuudestaan.

Vimman käyttämä stadin slangi on vakuuttavaa, samoin kun Rööperin takapihojen ja kulmabaarien tuntemus. Jumppari ja Lostari ovat Vimman vakiopaikkoja, mutta hän käväisee myös Boot Hillissä Kampin pahojen poikien juttusilla. Hurjimmat takaa-ajot ja tulitaistelut käydään Eiran uinuvilla kaduilla.

Teoksen vastaanotossa pohdittiin paljon tekijän identiteettiä. Kuka on Tuomas Vimma? Onko hän todellinen ihminen vai keinotekoinen hahmo? Onko julkisuuden valokeilassakin paistatteleva lapsenkasvoinen mies oikeasti kirjoittanut kirjan?

Kirjoittajan identiteetti hämärretään edelleen Vimman toisessa romaanissa Toinen (Otava, 2005). Romaani keskittyy esikoisteoksen jälkeiseen mediapyöritykseen. Romaanin alkusivuilla selviää, että Helsinki 12 –romaanin kirjoittaja onkin Vimman sijasta hänen tyttöystävänsä Indigo.

Toinen tapahtuu esikoisen tavoin pääosin Helsingin Punavuoressa, 2000-lukulaisen eliitin asuinalueella. Vimman ja muotitoimittaja Indigon elämä muodostuu ylellisistä asioista mm. shoppailusta Italiassa, kokaiinista, riistaruoasta, suomenruotsalaisista kokkareista, kuuluisista ystävistä sekä ennen kaikkea joutenolosta. Teoksen juoni punoutuu Helsinki 12-romaanin jälkeisten tapahtumien kautta kuvaamaan kirjailijan julkisuuskuvan muokkaantumista. Ajoittain päihdehöyryiset tapahtumat ovat avoimen uskomattomia, jolloin kerronta lähestyy fantastista kirjallisuutta.   

Romaani on oivallinen dokumentti 2000-luvun stadilaisesta kielestä ja yöelämästä, jossa keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat esikoisteoksen tapaan trendiravintolat. Teoksen mise en abyme –rakenteessa kertojan identiteetti on hämärtynyt tavalla, joka askarruttaa vielä pitkään lukemisen jälkeen. Hyvä esimerkki hämäryydestä on kohtaus, jossa nuhjuinen esikoiskirjailija Miettinen saa turpaansa übermensch-ideologian omaksuneelta Vimman ex-tyttöystävältä. Onko Toisen todellinen tai kuviteltu kirjoittaja Miettinen, Vimma vai Indigo?

Vimman kolmannessa teoksessa Gourmet (Gummerus, 2008) päähenkilön nimeä ei mainita. Teoksen päähenkilö on puoliksi ranskalainen ja puoliksi suomalainen tuhlaajapoika, jonka isä on arvostettu ranskalainen ravintola- ja ruoka-asiantuntija. Isä on pettynyt poikansa saamattomuuteen ja katkaisee anteliaat rahahanat. Elitistiset ruokailutavat ja kalliit prostituoidut vievät pojan nopeasti vararikkoon. Elämä lähtee kuitenkin nousuun kun hän tapaa kauniin unkarilaisen viiniasiantuntijan ja ranskalaisen ex-huippukokin.

Romaani keskittyy vain ja ainoastaan ruokaan ja seksiin. Ruoan tulee olla aina eksoottista ja harvinaista ja seksin epätavallista. Keskeisenä tapahtumapaikkana on jälleen Helsinki, erityisesti Kaivopuiston seutu ja Suomenlinna. Päähenkilö käväisee myös – käsittämätöntä kyllä – Vantaan perukoilla, Hakkilassa.

Romaanin keskeisin liikkeelle paneva jännite on isän ja pojan välinen kireä suhde. Isä haluaa kontrolloida pojan elämää ja poika haluaisi pärjätä yksin, vaikka ei siihen oikein pysty. Vimman muissakin teoksissa on kieroutuneita, traumaattisia perhesuhteita. Helsinki 12 –teoksessa Tuomas ja hänen siskonsa ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa ja suhde on lähes insestinen. Itse asiassa onkin yllättävää, että kaiken öykkäröinnin ja ylimielisen elitismin taustalla vaikuttavat usein perheongelmat. Rikkoutuneet perheet johtavat epätoivoon ja itsetuhoon. Tuomas Vimma taitaakin pohjimmiltaan olla perinteisen porvarillisen ydinperheen tiukka kannattaja.

Gourmetissa Vimman suhtautuu Helsingin pintaliitäjien elämään entistä kriittisemmin. Hän näyttää, että seurapiireissä pärjääminen on pitkälti kiinni mielikuvien luomisesta ja hyvästä pokasta. Päähenkilön paras kaveri Vilppi eli Filip von Jägerstromp viettää ylellistä elämää kauniiden naisten ympäröimänä, mutta osoittautuukin todellisuudessa täysin varattomaksi Ville Järviseksi.

City-lehden ravintola-arvostelijanakin tunnettu Vimma kuvaa ruokaa ja sen valmistamista aistivoimaisesti nautiskellen. Viinilajikkeiden ja kastikkeiden luettelot ovat vaikuttavia, samoin kuin romaanin lopusta löytyvä laaja lähdeluettelo, jossa on kaikki gastronomian ja maksullisen seksin kuviteltavissa olevat ohjekirjat. Lähdeluettelo vaikuttaa ironiselta heitolta kriitikoita kohtaan, varsinkin kun siltä löytyy teoksia, joista osa on todellisia ja osa keksittyjä. Vai mitä sanotte teoksista Cooking with sperm, Milkin’ the bulls: And other hot hazing stories, Cunt coloring book, The French Laundry cookbook ja The Devil’s sperm is cold.

Vimma kirjoittaa teoksen lopussa, että romaani on Helsinki-trilogian kolmas osa eli seuraavaksi on odotettavissa jotain aivan muuta, ellei Vimma sitten päädy kirjoittamaan Suomen ensimmäistä neliosaista trilogiaa.

- Jukka Uotila -
 

Viimeksi päivitetty 16.3.2009
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 14.11.2011