Rekola, Mirkka

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Irmeli Jung / WSOY
Katso video

 
 
Nimi
Rekola, Mirkka
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Kuvittaja
Kirjailijan omat sanat
JUMALA EI KUULU KAKSIJAKOISEEN MAAILMAAN

Kun olin toisella kymmenellä, vietin elokuun öitä Laatokalla suuressa soutuveneessä. Eräänä tummana yönä, kun tähtiä lensi tiheästi itäisellä taivaalla, istuin veneessä ja kielsin Jumalani. Kielsin, koska olin tajunnut, että jumala oli minulle objekti, jotakin johon vetosin, tai sitten minä olin Jumalan objekti, kapinoiva kohde, piinattu ruumiin ja sielun puolesta.

Tässä subjekti-objekti-suhteessa oli mielestäni jotakin vialla, ja halusin purkaa sen, ja koska en vielä osannut kieltää itseäni, kielsin Jumalani. Niin radikaali kuin tämä kieltäminen olikin, yö ei siitään muuttunut, se ei näyttänyt edes huomaavan minua. Pimeän rannaton avaruus oli ympärillä ja minä koin itseni pieneksi. Mutta tuota avaruutta, sitä minua ei kielletty kokemasta.

Se oli vapauttava kokemus. Se päästi minut joistakin kategorioista. Sain takaisin jotakin lapsuuden avoimuudesta. Jumala kyllä näkee sinut missä oletkin, minulle oli sanottu. Minä olin kokenut, että silloin hänen täytyy olla kaikkialla; hän on minussa ja hän on kaikissa. Se tuotti minulle riemua. Jumala oli iloa.

Kasvoin luterilaisessa ympäristössä. Kun minut vietiin kirkkoon, yritin kovasti vakuuttaa, että pappi kyllä tarkoitti samaa kuin minä vaikka puhui eri tavalla. Mutta hän ei tuntunut olevan iloinen Jumalasta. Ja minä tein kysymyksiä niin kuin lapset yleensä.

Pääsin muutaman vuoden ikäisenä joulukirkkoon maalla. Se teki minuun suuren vaikutuksen, ja ilmeisesti olin kuunnellutkin. Kun minua poislähtiessä pakattiin rekeen vällyjen alle, kysyin isoäidiltäni, eikö Jumalalla ole tyttöjä ollenkaan. Mutta en saanut vastausta.

En tiennytkään, mitä tulin kysyneeksi. Uskonnot ovat merkillisen maskuliinisia siihen nähden, että melkein kaikissa kulttuureissa on alunperin ollut Äiti-jumaluus, esimerkkinä antiikin Demeter-kultti. Tosin Maria-kultti korvasi sitten Äiti-jumaluutta. Kun Luther yritti vähentää Marian palvontaa, lapsi jäi, mutta äiti tuntuu menneen pesuveden mukana. Mikael Agricola yritti turhaan säilyttää Maria-kulttia. Minusta tuntuu, että se täällä pohjoisessa olisi erityisesti ollut tarpeen.

Uskolla ei ole objektia

Lapsuuden Jumala-kokemus ei ollut subjekti-objekti-suhde. Ei voinut olla, koska Jumala oli kaikkialla. Mutta subjekti-objekti-suhdetta minäkin tietysti tarvitsin apuvälineeksi ajatteluuni.

Mutta siihen aikaan minussa alkoi pyrkimys myös irtautua kaksijakoisuudesta, pois siitä lineaarisesta dikotomisesta ajattelumallista, joka oli vallitseva. Minua ahdisti kaiken kaksijakoisuus, maailma joka oli mustavaikea, joko-tahi-maailma. Ja koin, että kielikin totteli tuota kaksijakoisuutta. Yhtä hyvin kuin mustasta valkeaan, harmaasta harmaaseen on hyppy, minä kirjoitin. Ja tarkoitin, että ajattelun skaala voi olla laajempi.

Tämä tiesi minulle pitkää monivaiheista prosessia, jota en tässä yhteydessä voi seurata. En tarkoittanut kuitenkaan mitään kompromissien maailmaa; tarkoitin uutta ulottuvuutta. Lineaariin maailmaan kävi vertikaali virtaus.

Tajusin, että mitä kirkkaampi mystinen oivallus, sitä pitempää, äärirajoille ulottuvaa ajattelua se edellytti. Se edellytti sitä, mutta siinä ajattelu myös kilpistyi. Tajusin, että dikotominen ajatteluni ei ollut enää oikea metodi kun oli kysymys uskon maailmasta; se ei ole sen maailman metodi. Voin kyllä lähestyä uskon, toivon ja rakkauden ulottuvuutta tuolla metodilla, mutta se on kuin yrittäisin pyydystää haarukalla vettä.

Mikä on tuo uskon, toivon ja rakkauden elementti? Ovatko ne vain alistettuja tunteita maailmassa? Toisaalta uskolla jos millä alistetaan ihmisiä, ja uskoa, uskontoa käytetään sodan oikeutettuna syynä niin kuin nytkin Jugoslaviassa.

"Mitä kaikkea luulo saa aikaan, ja sinä uskoa vähättelet."

Koen tämän elämän matkana, prosessina, jossa meissä oleva kuva voisi kirkastua.

"Nouse, ole kirkas. Et voi, ellet nouse."

Mutta jos suunta on ylöspäin, jossain kohdassa tikkaat saattavat loppua. Ja kaikki on sen varassa, mitä tulee ylhäältä alas, usko, toivo, rakkaus.

Kun joku sanoi ettei usko mihinkään, toinen vastasi että siihen sitten vasta Jumalaa tarvitaankin.

Muistan kun nuoruudessani toisteIin: jos vain uskoisin, kaikki olisi toisin. Sitten kerran pysähdyin kuuntelemaan, mitä olin sanomassa. Tajusin, että uskon uskoon. Se oli silloin sinapinsiemen. Ja kaikki oli todella toisin.

Olen sanonut, että usko on minulle avoimuudellinen kokemus. Minulle sana 'uskoa' ei ole transitiivinen verbi. Järvikokemuksen jälkeen sillä ei ole sellaista objektia kuin ehkä pitäisi olla. Silti Kristus-todellisuus on minulle olemassa.

Tuntemattoman edessä

Joku on sanonut, että tulkitsen kristinuskoa buddhistisesti. Se voi olla luontumus. Buddhismissa ei puhuta jumalasta (onko se siis uskontokaan, on kysytty). Mutta asian voi käsittää myös niin, että myöntämisen ja kieltämisen ajatusmalli ei riitä, se ei tee oikeutta kysymykselle Jumalasta.

"Siksi on parempi
Vaieta.
Jos myönnät niin myös kiellät."

Ortodoksisessa kirkkotaiteessa ei myöskään kuvata jumalaa; jumaloitunutta, pyhitettyä maailmaa kyllä.

Joskus järvikokemukseni jälkeen kirjoitin: "Kysyisinkö minä sitä joka antaa kaiken mitä on ja ilmaisee joka hetki."

Toisin sanoen antaa kaiken mitä täällä on. Ja antaa itsestään kaiken, tyhjenee tähän universumiin.

Ja sitten minä olen kysymässä häntä niin kuin vaatisin tekijää esiin. Minusta tämä Jumalan kyseleminen alkoi tuntua kaikkea muuta kuin kunnialliselta. Mutta se on maailman tapa: tekijä kiinnostaa monesti enemmän kuin työ. Me huudamme Jumalaa esiin tästä maailmankaikkeudesta sen sijaan että ihmettelisimme tätä mikro- ja makrokosmosta. Ja avaruutta toisissamme ja itsessämme.

Tahdoimme tai emme, olemme tuntemattoman edessä.

Kerran kun nuoruudessani katselin tähtitaivasta bussin ikkunasta, näinkin edessäni sisäisen maailmani. Kirjoitin siitä muistikirjaani:

"Laki jota ei poistettu, syitten ja seurausten vanha liitto,
ja kaikki tuo mikä on myrkyttymistä ihmisessä, maassa vedessä ja ilmassa.
Et ole vain yhteydessä luomakuntaan. Olet sitä.
Siinä se on: sinun introvertti maailmasi eteesi kumottuna avaruuksineen kaikkineen.
Ja katsot itseäsi ja olet hetkessä poissa."

Autiudessa, Jumalan tilassa

Kysymyksessä eläminen on monesti vaikeampaa kuin vastaileminen. Mutta mikään vastaus ei poista kysymystä, kun se aina vain on meissä, elävä kysymys, joka pitää avoimena.

Joukko ihmisiä kiisteli uskosta ja näkemyksistään. Yksi sanoi sitä, toinen tätä, kolmas oli heitä vastaan; neljäs oli kaikkien kanssa eri mieltä. Kun keskustelu alkoi kiihtyä, joku heistä huokasi: "Hyvä että edes Jumala on hiljaa."

Lapsuudesta asti minulla oli erilaisia tyhjyydenkokemuksia. Pidin niitä omana vikanani, kunnes tajusin, että ne oli hyväksyttävä, että niissä olikin lähtökohta. Niiden kautta koin jossakin vaiheessa maailman kuvaluonteen. Koin, että maailmaa on etsittävä. Niiden kautta koin tyhjän haudan merkityksen ja pääsiäisen.

"Älä tee kuvaa, kaikki on."

"Maailman kuvaluonne, opittu temppeleissä. Ihminen kulkenut sisään ja ulos."

"Minulle hauta on tyhjä, minä elän. Hän tahtoi sanoa: myös kuolemassa."

"Tyhjä hauta ja taivasta myöten auki."

"Minä tiesin että kuljen uudessa aikakaudessa ja että Taivas oli alusta alkaen noussut yli kuoleman ja lepäsi nyt jokaisella askeleella sinun jalkojesi matkassa."

"Nyt sanon: se on tämä tähti minulle ja elämäni tyhjä hauta, pääsiäinen. Kaikki nämä kuvia kaikki tapahtumat eikä voi tietää miten ne pantiin alulle: Siinä on neitsyt Maria, kuvien kuva. Ja vielä kahden maailmassa."

Ja sitten jonakin pääsiäisenä: Kristus nousi kuolleista. Monikko sai yhä enemmän merkitystä: "Hän joka nousi kuolleista, nousi heistä."

Tyhjyydenkokemus ei välttämättä tarkoita autiutta vaikka se myös sellaista voi tuntua. Olen joskus nimittänyt autiutta Jumalan tilaksi.

"Autiudessa, Jumalan tilassa, katoaa kuljettu matka."

"Tunkeudu äärimmäiseen tyhjyyteen pysyttele äärimmäisessä hiljaisuudessa josta kymmenen tuhatta olentoa nousee kanssasi." (Tao te Ching)

Se on tila, jossa ihminen on ei-kukaan. Jossakin runossani sanon sen näin:

"Sinä päivänä muutin kaupunkia, nyt
se on toinen
sama jonka kohtasin kansoitettuna
kaikilla teillä.
Niin avoin portti tänne että siinä ei
ketään."

Näiden kokemusten ei siis tarvitse merkitä tyhjyydenkammoa. Juuri tyhjyyden kokemuksessa saattaa olla yhteys tuntemattomaan. Ja myös todellinen yhteys lähimmäiseen. Siinä ei olla kenenkään tiellä. Ja siinä on vastaanottavuus. Ja kysymys: kuka tässä kokee?

Kun Jumalan transsendenssia on kuvattu apofaattisesti - hän ei ole tämä eikä tuo, ei ennen eikä jälkeen - on tarkoitus osoittaa ettei ajattelumallimme riitä. Viimeinen pari tuossa vastakkainasettelussa voi olla juuri olemassaolo ja ei-olemassaolo.

Angelus Silesiuksella on säepari:

"Jumala on ei mitään. Ei nyt ja tässä
kajoo
häneen. Tavoittele, hän aina tyhjiin
vajoo."

Pimeässä

Kristinopin mukaan tämän pitäisi olla aikaa, jolloin Pyhä Henki vaikuttaa. Mutta onko tämä edes hengen aikaa, eikö ennemminkin aineen? Omistava ihminen on taipuvainen kokemaan kaiken subjekti-objekti-suhteessa. Ja Pyhä Henki? Muistan kuinka nuoret ihmiset minun rippikouluaikanani olivat peloissaan siitä, että olivat tehneet synnin Pyhää henkeä vastaan, sen jota ei saa anteeksi. Mikä se oli, he kyselivät, eivätkä saaneet vastausta.

Minusta siihen on selvä, yksinkertainen vastaus. Jos olen ymmärtänyt oikein, Pyhä Henki on anteeksiantamuksen henki. Ei voi saada anteeksi, jos on sitä - anteeksiantamusta - vastaan.

Kristinuskossa Jumala on ilmoitettu ihmisessä. Ecce homo. Jumalaa ei siis voi etsiä ihmisen ohi. Jo myyttinäkin tämä olisi suuri myytti: Kristus jokaisessa ihmisessä. Mestari Eckhart kirjoitti: se hetki jolloin jumala luo ensimmäisen ihmisen ja se hetki, jolloin viimeinen ihminen katoaa, ja tämä hetki, jolloin minä kirjoitan, ovat yksi ja sama hetki Jumalassa.

Vieläkin kysyn, mitä ovat usko, toivo ja rakkaus, miten ne saattavat olla siellä, missä on tyhjyydenkokemus? Mutta mitä tyhjempi uoma, sitä enemmän se saa virratakseen.

"Minä luin Jobin kirjaa,
tuttavat tulivat ja menivät,
minä luin heidän kirjaansa
vuodenajat kääntyivät pois
olin lukenut kauan.
Oli hiljaista. Ei lehtikään erottunut.
Minä kohotin katseen: se oli
sammunut
tämä tähti minulta,
kesken lausetta.

Missä sinä olit kun minä maan
perustin?"

Runossa tulee pimeä keskelle lausetta. Ja kun sitten valo syttyy, kyselen, missä olin. Tuossa keskellä lausetta: "missä sinä olit kun minä maan perustin" on ikään kuin vastaus. Siis minä olin, mutta pimeässä. Missä minä siellä sinä. Mutta kukaan ei taida lukea tätä ihan näin. Tarkoitus oli, ettei siinä puhu luomistyötään ja itseään korostava Jumala, vaan se joka on ottanut tämän kysyjän (luomistyöhön) mukaansa.

Kun Herra sanoi Moosekselle: mene ja sano Minä-olen lähetti minut, se oli kuin vastaus eksistenssiongelmaan. Mooses oli vastustellut ja sanonut, että mikä minä olen puhumaan faaraolle ja kenen nimissä minä puhun israelilaisille, onko minusta siihen, mutta lähettäjäksi esittäytyikin se varsinainen eksistenssi Minä-olen.

Näinkin kaikki voi kääntyä. Ihminen kokee itsensä olemattomaksi, ja ainoa oleva onkin Jumala.

Mutta tässäkin käsityksessä on taas olemassaolon ja ei-olemassaolon dikotomia. Ellei se sitten sisälly niin kuin vanha liitto uuteen, ei kuitenkaan subjekti-objektisuhteena vaan subjektin suhteena subjektin.

Mooseksen tapauksessa subjekti lähettää subjektin.

Me huudamme tekijää esiin maailmankaikkeudesta niin kuin mikään annettu ei riittäisi. Kuitenkin voimme kohdata Hänet luomakunnassa, ihmisissä. Juutalaisten Talmudin mukaan se on ainoa tie. Lähimmäinen on kuka tahansa, joka on lähellä, vieras tai tuttu. "Kuka pelastaa yhden ihmisen, pelastaa maailman."

Mutta jos ketään toista ei ole lähettyvillä? Löytääkö ihminen silloin tuon lähimmäisen itsestään?

Vanha äitini sanoi että hän puhuu yksinäisyydessä Jumalansa kanssa. Hän ei kertonut oliko se dialogia. Mutta tiedän, että hän osasi kuunnella hiljaisuutta. Hän oppi sen vanhetessaan. Onko vähän sanottu että Jumala antaa hiljaisuutensa ihmiselle?


Perustuu alustuspuheenvuoroon Avoimia kysymyksiä Jumalasta -risteilyllä 16-18.4.1999.
Elämäkertatietoa
- Kielen monimerkityksisyyden osoittaminen ja ottaminen haltuun ei kuitenkaan ole pikku tehtävä. Se on itse asiassa elämäntyö. Se on osa Mirkka Rekolan runouden maailmaa, osa sen arvojen järjestelmää, joka tuntuu kypsältä ja hallitulta. Kieli ja maailma vastaavat siinä toisiaan, minä ja maailma ovat tasapainossa. Rekolan runouteen kuuluvat yhtä hyvin hänen lyriikkansa ja aforisminsa kuin maskunsakin. Keskeistä on todellisuuden luominen eikä todellisuuden kuvaaminen. Rekolan poeettinen ohjelma vaikuttaa vaativalta. Kaikki koristeellinen on leikattu, huokeat efektit poistettu. Kokoelmasta toiseen se osoittaa, mitä kaikkea runous voittaa, kun se on avoin sanoille. (HS 20.11.1987, Hannu Launonen)

Mirkka Elina Rekola
synt. 26.6.1931 Tampereella
asunut Tampereella ja Helsingissä.
vanhemmat: toimittaja Eero Rekola ja kansakoulunopettaja Helmi Ollila
opinnot: opiskeli Helsingin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa kirjallisuutta, filosofiaa, taidehistoriaa
ammatti: kirjailija
sivutoimet : tilapäisiä toimitus- ja käännöstöitä, kritiikkiä päivä- ja aikakauslehtiin
harrastukset: musiikki

palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1966, 1969, 1973, 1982
Suomi-palkinto v. 1995
Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinnot 1958 (kokoelmasta Tunnit), 1962 (Syksy muuttaa linnut), 1965 (Ilo ja epäsymmetria), 1977 (Kohtaamispaikka vuosi), 2004 (Valekuun reitti)
Eino Leinon palkinto v. 1979
Yleisradion Tansssiva karhu -palkinto 1997 ja ehdokkuus v. 2004
Helsingin yliopiston filosofian tohtori h.c. vuonna 2000
Alex Matson -palkinto v. 2003
P. Mustapää -palkinto v. 2004
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto v. 2011 "suurista runoista ja viisaista sanoista”

Mirkka Rekola julkaisi esikoiskokoelmansa Vedessä palaa 23-vuotiaana vuonna 1954 ja Kuulen taas äänesi -runokokoelman 80-vuotiaana vuonna 2011. Rekola on julkaissut yhteensä 20 kokoelmaa runoutta ja aforismeja. Hänen koottujen runojensa kokoelma ilmestyi v. 1996 nimellä Virran molemmin puolin: runot 1954-1996 ja esseiden ja proosatekstien kokoelma v. 2000 nimellä Muistinavaruus: kirjoituksia ja puheenvuoroja 1959-1999. Aforistiset kokoelmat ilmestyivät yhteisniteenä v. 1987 nimellä Tuoreessa muistissa kevät.

Vuonna 2011 ilmestyi Mirkka Rekolan kirjailijuutta monipuolisesti taustoittava juhlakirja, essee- ja tutkielmakokoelma Kuva silmissä : näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön, jonka toimittajat ovat Liisa Enwald ja Eila Kostamo. "Nyt julkaistavan kokoelman kaunokirjalliset palaset, esseet ja tutkielmat valottavat monipuolisesti Rekolaa runoilijana, aforistikkona, esseistinä, kuvataiteiden ymmärtäjänä, sävellysten innoittajana, ystävänä ja yhteistyökumppanina.
Risto Ahdin ja Vilja-Tuulia Huotarisen esseissä runoilija kohtaa runoilijan. Kristina Carlsonin persoonalliset muistiinpanot ja aihiot liittyvät kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Leena Krohn on valinnut viisi kertomusta teoksestaan Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia, jonka keskeisessä hahmossa kajastaa näköisyyttä Mirkka Rekolaan. Esseessään Ystäväni Donna Quijote Krohn erittelee fiktion ja todellisuuden suhteita tuossa teoksessaan.
Liisa Enwald tutkistelee Rekolan valloittavia Maskuja. Nuo humoristiset "pienet elämänpituiset jutut" muodostavat oman lajinsa Rekolan tuotannossa, mutta tutkija löytää myös yhtymäkohtia kirjailijan muihin teoksiin. Katja Seutu tarkastelee Rekolan runoudessa tärkeän vastakohta-ajattelun purkautumisen lähtökohtia alkukauden kokoelmissa Syksy muuttaa linnut sekä Ilo ja epäsymmetria.
Ulla Rantanen erittelee esseessään kuvan ja runon suhdetta ja Rekolan kanssa käymiään keskusteluja kahden taiteenlajin rajapinnoista. Kalevi Aho pohtii runojen ja sävellystyön vuorovaikutusta. Säveltäjän vokaalimusiikkituotantoon kuuluvan Ilo ja epäsymmetria -kuoroteoksen tekstit ovat Mirkka Rekolan samannimisestä kokoelmasta.
Eila Kostamo valottaa artikkelissaan vuosikymmeniä jatkunutta, monivaiheista kirjailijan ja hänen kustannustoimittajansa yhteistyötä ja mieleen painuneita kohtaamisia." (WSOY:n Mirkka Rekola -www-sivu, lainaus 26.9.2011)

Syyskuussa 2014 perustettiin Mirkka Rekola -seura.

Mirkka Rekolan tuotantoa on käännetty englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi, unkariksi ja hollanniksi.

Kysymykseen "Miksi ryhdyitte kirjoittamaan, miksi valitsitte kirjailijan työn?" Mirkka Rekola vastaa kysymyksellä: "Pitäisikö siihen olla syy, jotta se olisi seuraus?" Mirkka Rekola sanoo kyllä harkinneensa rinnakkaisammattia, mutta sairaudet ovat sen tehneet mahdottomaksi.

Rekolan on vaikea sanoa, mikä olisi hänen tähänastisen tuotantonsa merkittävin teos. Hän sanoo, että runokokoelma Kohtaamispaikka vuosi (1977) on topokseltaan hänelle itselleen tärkeä hiljainen kirja, jonka hän toivoo joskus vielä avautuvan vastaanottajalle.

Miettiessään luovan työnsä lähtökohtia ja muutoksia niissä Rekola vastaa ikääntymisen tuovan jo omat fyysiset muutoksensa: "Matka on jo pitkä. Totta kai sen varrella on tapahtunut muutoksia. - Runous on merkityksen elämä. Toivon sen rakentuvan, en rakenna sitä." Rekola jatkaa aforismilla kokoelmastaan Tuoreessa muistissa kevät:

"Missä se on, kun yksikään joka sen kokee,
ei voi olla kokematta sitä kaikille?"

Merkittäviä kirjailijoita ja teoksia Mirkka Rekolalle ovat olleet Aleksis Kiven Kanervala, Helvi Juvosen Kootut runot ja Gunnar Björlingin koko tuotanto.
Suhteestaan pirkanmaalaisuuteen Mirkka Rekola sanoo, että ennen muuta Pirkanmaa oli hänen vanhempiensa kotiseutu ja monella tavalla se on tärkeä myös hänelle itselleen. Mirkka Rekola on asunut 1950-luvulta alkaen Helsingissä, mutta hänellä on koko ajan ollut kiinteät yhteydet Tampereelle.

1950-luvulla esikoiskokoelmansa Vedessä palaa (1954) julkaissut modernisti Mirkka Rekola on vertautunut Helvi Juvoseen niukassa ilmaisussaan. "Mirkka Rekola on lyyrikkona tiivissanainen loogikko. Hän tutkii, määrittää ja puhdistaa käsitteitä törmäyttämällä niitä toisiinsa pelkistetyn runon hiukkaskiihdyttimessä." (Risto Ahti teoksessa Kirjojen Suomi / toim. Juhani Salokannel, 1996 s. 631)
"Runokuvat ovat voimakkaasti, selkeästi piirrettyjä, mutta samalla niin harkitun monisisältöisiä, että yksinkertaiseltakin näyttävän runon ulottuvuudet saattavat avautua yllättävän laajoiksi."
(HS 11.2.1961, Pentti Holappa kokoelmista Vedessä palaa (1954) ja Tunnit (1961)
"Rekolan runot edellyttävät tutkivaa kuuntelua, hiljaisuutta, tilaa, ne eivät ole helposti omaksuttavissa, koska niissä ei ole täytesanoja, leveyttä, pintaa. On syvyyttä, mihin syventyä." (KL 20.12.1957, Eeva-Liisa Manner)

"Jos runoilijan työ, niinkuin uskon, on taistelua fraaseja vastaan, niin Mirkka Rekola on sitten meidän kaikkein parhaita runoilijoitamme. Jos hän on vaikeasti lähestyttävä, se johtuu juuri siitä, että lukija on odottanut sellaista mitä häneltä kaikkein viimeksi voi odottaa: fraaseja. Rekolan lyriikan voimakas vapautuminen alkoi kokoelmassa Ilo ja symmetria [1965]; vapautuminen ilmaisun symmetriasta tapahtui jo aikaisemmin. -- [Muistikirjassa (1969)] runot on riisuttu kaikesta totutusta, siis oikeastaan tarpeettomasta, niissä on miltei vain dynamiikkaa ja sointiväriä. -- Rekola ei ole koskaan tehnyt työtä olan takaa, niin kuin ne joilla ei ole aikaa tai varaa ajatella. Hänen työnsä on ollut hiljaista, varautumisen ajat pitkät. Kuitenkin saa sellaisen vaikutelman, etteivät nämä mietelauseet ole mitään itsestäänpuhjenneita hiljaisuuden hedelmiä, vaan maksiimeja, jotka on taottu tulessa ja heitetty veteen. Ilmaisun nopeus pannaan mietiskelyn hitautta vastaan, - muodonmuutoksen vaikutelmaa lisää 'jäähtyminen', sanallinen viileys; tapa jolla Rekola eristää polton." (AL 14.12.1969, Eeva-Liisa Manner)

Mirkka Rekolan runoudessa, mietelmissä, faabeleissa ja tarinoissa on tyypillistä monimielisyys, myös huumori esim. aforistisessa ilmaisussa, mm. kokoelmassa Maskuja: pieniä elämänpituisia juttuja (1987). Runon kieli on vapaasti mitallista, runokieli on pelkistettyä ja monimerkityksistä. Se on harkittua, kaikki epäolennainen on jätetty pois.

"Rekolaa ei pidetä kovin helppotajuisena runoilijana; tulee mieleen vitriini jonka sisällä on vitriini ja niin edelleen, mitä useampia vitriinejä, sitä kirkkaammaksi on hiottu se, mitä sisimmän sisällä on. Tai paremminkin; ensin runosta tavoittaa pintamerkityksen, mutta jos jaksaa lukea, runo aukeaa sisäänpäin paljastaen sisempiä ovia, jotka nekin aukeavat ja joiden olemassaolosta ei aiemmin ole ollut tietoinen." (Suomen sosialidemokraatti 13.2.1982, Arto Virtanen)

Rekolan tuotantoa on sanottu "suureksi ja yhtenäiseksi elämänrunoksi, jossa ei ole ratkaisevia murroksia. Siinä vuorottelevat muukalaisuuden tunnot ja oman introvertin maailman sulautuminen kosmokseen" (Auli Viikari: Avoin kirja, Parnasso 7/1975 teoksessa Mitä lukijan tulee tietää, 1981).

Mirkka Rekolaa pidetään suomalaisen aforismin uudistajana. Vuonna 1969 ilmestynyttä aforismikokoelmaa Muistikirja pidetään käännekohtana suomalaisen aforismin historiassa, "ensimmäinen moderni teos ikiaikaisten matkasauvojen jälkeen" (Juhani Salokannel, Suomalaisia kirjailijakuvia Linnasta Saarikoskeen, 1993 s. 327). Vuonna 2007 Rekola sai Samuli Parosen nimeä kantavan tunnustuksen ansioistaan aforistikkona. Tunnustuksen perusteluissa todetaan: "Rekola rakentaa taitavasti sarjallisia kokonaisuuksia, joiden pääviestinä on elämän ykseys, jakamattomuuden kokemus, johon kaikki elollinen kuuluu. Hänen tapansa ilmaista on vivahteikasta, yllättävääkin." (HS 8.6.2007)

Vuonna 1996 ilmestyneestä kokoelmasta Taivas päivystää on sanottu: "Mirkka Rekola kirjoittaa hämmästyttävää runoutta. Vaikka luulen tuntevani hänen kielimaailmansa, uusi kokoelma Taivas päivystää (1996) häkellyttää tuoreudellaan. Ja silti se on runoilijaa itseään: huiman rohkeaa ja pienillä sanoilla puhuttelevaa. -- Ehkä kaikkein vaikuttavinta Rekolan runoissa on syvä ilo, joka niistä aukeaa. Tunne ei saa äänekkäitä ilmauksia eikä kulje suurten joukkojen mukana. Atmosfääri on intiimi ja hiljentyvä. Rekolan kieli on niin omaperäinen, että sen selittämisessä on tutkijoille haastetta. Hän on löytänyt loputtomasti keinoja monimielisyyden tavoittamiseen. Mutta Rekolan kielessä ei ole mitään luotaantyöntävää vaikeutta. Kuka tahansa joka paneutuu runoihin kiireettä, näkee hämmästyen, miten monella tavalla voi lauseen, virkkeen ja runon lukea. Samalla saa oppitunnin suomen kielen kauneudesta ja arvaamattomista ilmaisuvaroista. (HS 17.12.1996, Tero Liukkonen)

Mirkka Rekola: "Aina olen välttänyt kulttia, taiteilijakulttia, boheemiuden kulttia, kärsimyksen kulttia jne. Runous elää niiden faktojen läpi, jotka ovat täyttää päivämme. Siinä sen energia."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mirkka Rekolan tuotanto
Runokokoelmat, aforistiset kokoelmat:

Vedessä palaa (1954)
Tunnit (1957)
Syksy muuttaa linnut (1961)
Ilo ja epäsymmetria (1965)
Anna päivän olla kaikki (1968)
Muistikirja (1969)
Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille (1972)
Tuulen viime vuosi (1974)
Kohtaamispaikka vuosi (1977)
Maailmat lumen vesistöissä : proosarunoja, aforismeja (1978)
Runot 1954-1978 (1979)
Kuutamourakka (1981)
Puun syleilemällä (1983)
Silmänkantama : aforismeja, merkintöjä, maisemia (1984)
Maskuja : pieniä elämänpituisia juttuja (1987, 2. laaj. p. 2002)
Tuoreessa muistissa kevät : aforistiset kokoelmat (1987 ; 4. p. 2009)
Kuka lukee kanssasi (1990)
Maa ilmaan heitetty (1995)
Taivas päivystää (1996)
Virran molemmin puolin : runot 1954-1996 (1997 ; 2. laaj. laitos 2009)
Valekuun reitti (2004)
Vesi on maailman muisti (2007)
Kuulen taas äänesi (2011)

Muuta:

Elävänä Bulevardilla: otteita Mirkka Rekolan teoksista (CD-levy 1995)

Osallistumisia useisiin kirjallisuusantologioihin, mm. Että iloni olisi tuuli joka kantaa (Mummon kammari 2004).

Proosa, esseekokoelmat:

Muistinavaruus : kirjoituksia, puheenvuoroja 1959-1999 (2000)
Esittävästä todellisuudesta : esseitä (2007)

Artikkeleita:

Hulluuden laiva. MotMot - elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1999
Maila Pylkkönen ja 70 - luku. Parnasso 2001:3

Toimitetut teokset:

Aukea ei koskaan metsään ovi : kootut / Helvi Juvonen ; toim. Mirkka Rekola ja Liisa Enwald (2009)

Mirkka Rekolan tuotannon käännöksiä:

Glädje och asymmetri (1990), runovalikoima - ruotsi
Joie et asymetrie (1987), Ilo ja epäsymmetria - ranska
88 poems (2000) - englanti
Himmel aus blauem Feuer (2001) - saksa
En gynsam plats för hjärtat (2011), runovalikoima, ruotsi

Runoja antologioissa ja lehdissä:

englanti:
Books from Finland -kausijulkaisu 1978 no 2 s. 56-59:
- Meetingplace the year - runoja kok. Kohtaamispaikka vuosi, 1977
Books from Finland -kausijullkaisu 1987:4 s. 224-229:
- "Mickeys" - runoja kok. Maskuja 1987, Tuoreessa muistissa kevät 1987, Syksy muuttaa linnut 1961, Kohtaamispaikka vuosi 1977 ja Puun syleilemällä 1983
A way to measure time: contemporary Finnish literature. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992:
- What is this
- You remember
- One wouldn't want
- It's here...
Salt of pleasure : twentieth-century Finnish poetry, käänt. Aili Järvenpää, New Rivers Pr., 1983:
- Among dark trees
- In this wind
- You remember the elk runoja kok. Kuutamourakka, 1981
The world, Poetry Project at St. Mark's Church In-the-Bowery, nro 55 (1999):
- 21 poems, käänt. Anselm Hollo

hollanti:
Krijgsvolk der Gedachten: moderne Finse gedichten, käänt. Adriaan van der Hoeven ja Willem Sinninghe Damsté, Holmsterland, 1992:
- Ik vraang aan de oever...
Literatuur in Finland, Nijgh & Van Ditmar, 1973
- Hij ziet het niet. - runoja kok. Muistikirja

ranska:
Books from Finland -kausijulkaisu 1982: 1 s. 16-19:
- Poemes - runoja kok. Muistikirja 1969, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille 1972, Kohtaamispaikka vuosi 1977
Littérature de Finlande, Europe, 1985:
- Regarde comme est haut l'automne et bas le chat
Nota bene -kausijulkaisu no 47-48-49 (hiver 1995-1996), s. 21-32:
- Fantasie digne de mémoire
- Toi.
Poésie et prose de Finlande, Société de littérature finlandaise, 1989:
- Poèmes

ruotsi:
Artes: kvartalsskrift för konst, litteratur och musik -kausijulkaisu 1998 (4):
- Himlen har jour - runovalikoima Taivas päivystää -kokoelmasta
Lyrik i Finland nu : Dikter av 27 finska och finlandssvenska författare = Suomen lyriikkaa tänään, käänt. Robert Alftan [et a.], Otava, 1969:
- Dimma
- I solljuset...
Modern finsk lyrik, käänt. Bo Carpelan, Bonnier, 1984:
- Glädje och asymmetri - runoja kokoelmasta Ilo ja epäsymmetria
- Jag älskar dig, jag säger det åt alla - runoja kokoelmasta Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille 1972
- Låt dagen vara allt - runoja kokoelmasta Anna päivän olla kaikki 1968
- Mötesplats året - runoja kokoelmasta vuosi, 1977
- Om hösten flyttar fåglarna - runoja kokoelmasta Syksy muuttaa linnut 1961
- Svart arbete - runoja kokoelmasta Kuutamourakka 1981
- Vindens senaste år - runoja kokoelmasta Tuulen viime vuosi 1974

saksa:
Panorama moderner Lyrik, käänt. Günther Steinbrinker, Mohn, 1960:
- Beute
Still wie Licht in windloser Gegend: Lyrik aus Finnland, valinnut ja kääntänyt työryhmä Ingrid Schellbach-Kopran johdolla, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985:
- In Umarmung des Baumes - runoja kok. Puun syleilemällä 1983
- Das letzte Jahr des Windes - runo kok. Tuulen viime vuosi 1974
- Treffpunkt Jahr - runo kok. Kohtaamispaikka vuosi 1977

unkari:
Finn költők antológiája, käänt. István Ágh, Kozmosz, 1973:
- A vízben lángol - Vedessä palaa
- Álomba - Uneen
- Fáradtság
- Nyitva
- Lehajoltam
- Emlékszel a szarvasokra
- Szarv es szaw
Käännetty myös Mindig, ha nézem - Aina katsoin
Tekstinäyte
Ote teoksesta Kuutamourakka (1981)

Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuuden muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu;
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.
Lähteitä ja viittauksia
Mitä lukijan tulee tietää : esseitä ja kirjoituksia Parnasson vuosikerroista 1951-1981 / toim. Juhani Salokannel (Otava 1981)
Tarkka, Pekka Sanat sanoista : arvosteluja ja kirjoituksia 1957-1984 (Otava 1984)
Suomalaisia nykylyyrikoita / toim. Helena Saaristo (Kirjastopalvelu 1986)
Seppälä, Arto Mitä Waltari vastasi : kirjoituksia kirjoista, kirjailijoista, kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta (WSOY 1989)
"Sain roolin johon en mahdu" : suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja / toim. Maria-Liisa Nevala (Otava 1989)
Tarkka, Pekka Författare i Finland (Söderström 1990)
Miten kirjani ovat syntyneet 3 / toim. Ritva Haavikko (WSOY 1991)
Paperin avaruuteen : Pirkanmaan kirjoituskilpailussa menestyneitä kirjailijoita ja heidän tekstejään / toim. Maija Kanerva et al. (Tampereen kaupunginkirjasto 1992)
Salokannel, Juhani Linnasta Saarikoskeen : suomalaisia kirjailijakuvia (WSOY 1993)
Mistä ääni meissä tulee? : runoja ja tulkintoja / toim. Satu Grünthal, Kirsti Mäkinen (WSOY 1994)
Mot mot : elävien kirjailijoiden klubin vuosikirja 1996 / toim. Jukka Koskelainen, Annukka Peura (WSOY 1996)
Naiskirja : kirjallisuudesta, naistutkimuksesta ja kulttuurista / toim. Tuula Hökkä (KKL 1996)
Enwald, Liisa Kaiken liikkeessä lepo : monihahmotteisuus Mirkka Rekolan runoudessa (SKS 1997)
Kirjoita itsesi maailman väleihin : esseitä, esseistä / toim. Kirsti Mäkinen (SKS 1997)
Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (6. uud. l. Tammi 2000)
Tämän runon haluaisin lukea / toim. Juhani Niemi (Tampereen yliopisto 2001)
Kirjailijakuvia: 5 : Mirkka Rekola [Videotallenne] / toim. Mirjam Polkunen; julkaisijat: Suomen kirjailijaliitto, Kirjallisuuden edistämiskeskus (2007)
Kuva silmissä : näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön / toim. Liisa Enwald, Eila Kostamo (2011)
Työmaana runous : runoudentutkimuksen nykysuuntauksia, toimittaneet Siru Kainulainen, Karoliina Lummaa ja Katja Seutu, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012
Katja Seutu: Tyhjä pöytä on tilattu : Mirkka Rekolan runouden äärellä, WSOY 2016
Muutto-dokumenttielokuva, ohj. Maija Hirvonen, tuotanto Elli Toivonen / Tuffi Films, ensi-ilta 2016.
Videot
Elävän arkiston upotuskoodi
Automaattisesti tuotettuja vinkkejä hakusanoihin perustuen. Nuolisymbolia klikkaamalla näet vinkkauksen perusteet.
Teosvinkki: otsikko on linkki teoksen tietoihin
Kirjailijavinkki: otsikko on linkki kirjailijan tietoihin
Hakusanavinkki: lisää hakusanalla kuvailtuja teoksia
Katso myös
Kirstinä, Väinö(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Tekijän saamat palkinnot
    Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto: 1977
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Ammatti
    esseistit
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    runoilijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Haavikko, Paavo(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tekijän saamat palkinnot
    Valtion kirjallisuuspalkinto: 1982
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Ammatti
    aforistikot
  • Synnyinaika
    1931
  • Ammatti
    runoilijat
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • On sama kuin
    Lieksman, Anders
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1950-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Kunnas, Kirsi(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • On sama kuin
    Kunnas, Kirsi, arvostelija
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Tekijän saamat palkinnot
    Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto: 1957
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Sukupuoli
    nainen
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1950-luku
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ammatti
    runoilijat
  • Aronpuro, Kari(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Tekijän saamat palkinnot
    Valtion kirjallisuuspalkinto: 1982
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Ammatti
    runoilijat
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykyrunoilijoita
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Andersson, Claes(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykyrunoilijoita
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Ammatti
    runoilijat
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Tekijän saamat palkinnot
    Valtion kirjallisuuspalkinto: 1973
  • Kajava, Viljo(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Tekijän saamat palkinnot
    Valtion kirjallisuuspalkinto: 1973
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Ammatti
    runoilijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1950-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Huldén, Lars(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ammatti
    runoilijat
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1950-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Tekijän saamat palkinnot
    Valtion kirjallisuuspalkinto: 1982
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Anhava, Helena(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykyrunoilijoita
  • Ammatti
    runoilijat
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Sukupuoli
    nainen
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Ammatti
    aforistikot
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • On sama kuin
    Anhava, Helena, arvostelija
  • Holappa, Pentti(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Ammatti
    esseistit
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Ammatti
    kääntäjät
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1950-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • Asiasana tai oma avainsana
    Kotimaisia nykyrunoilijoita
  • Ammatti
    runoilijat
  • Nummi, Lassi(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Ammatti
    runoilijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1950-luku
  • Ammatti
    esseistit
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1980-luku
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Helsinki
  • On sama kuin
    Kangas, Jukka
  • Synnyinpaikkakunta
    Helsinki
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Tekijän käyttämä kieli
    suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Maakunta-alue
    Uusimaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1970-luku
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Kuolinpaikkakunta
    Helsinki
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1960-luku
  •