Kirjavinkkarit: Historiallisia romaaneja historian hämärästä

Kirjavinkkarit: Historiallisia romaaneja historian hämärästä

Kirjahylly
Käyttäjän Katja kuva
Katja 8.9.2017
Kaikki kirjahyllyt

Vinkkilista on peräisin Kirjavinkkariyhdistyksen blogista, Matti Järvisen postauksesta Historiallisia romaaneja historian hämärästä (3.9.2017).

Frans G. Bengtsson: Orm Punainen (1942). Saagamaisen, lakonisen kerronnan kautta etenevä viikinkitarina. Yksi kirjoista, jotka olen lukenut vasta aikuisena mutta joka olisi varmaan iskenyt nuorempanakin. Jatko-osa Orm Punainen kotona ja idän retkillä (1946).
 
John Buchan: Sinisen antiloopin lähde (1962). Afrikkaan sijoittuva seikkailukirja. Jatko-osa Suuren käärmeen luola (1962).
Edward Bulwer-Lytton: Pompeijin viimeiset päivät (1916; lyhennelmä 1954). Antiikin Rooman aikojen Pompeijiin sijoittuva romaani. Historiaa tunteva lukija arvaa, mikä tapahtuma kirjassa koko ajan lähestyy. Luin tuon nuorena monta kertaa lyhennelmänä.
 
Felix Dahn: Taistelu Roomasta (1904–1905; lyhennetty yhteisnidos 1954). Yksi nuoruuteni ehdottomia suosikkiteoksia. Romaani goottien valtakunnasta ja sen tuhosta. Juonittelua, rakkautta ja traagisia kohtaloita. Luin sen lyhennelmänä moneen kertaan mutta hankin myöhemmin myös pitkän version, jota en ole tosin rohjennut tai ehtinyt lukea. Lyhennelmänäkin kirja on paksu järkäle. Mahtaisiko se tuntua yhtä hyvältä kuin nuorena?
 
John Finnemore: Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa (1926; paljon uusia painoksia). Yksi tärkeimmistä lukemistani Robin Hood -versioista.
 
Santeri Ingman (Ivalo): Juho Vesainen (1894). Suomen heimosotien ajoilta kertova romaani.
 
Heikki Jylhä: Delawaren pojat (1938). Suomalaiset uudisasukkaat seikkailevat intiaanien parissa. Tämä on kohtuullisen tiivis teos.
 
J. K. Kulomaa: Kainuun sissit (1929). Romaani isonvihan aikojen Kainuusta, jossa suomalaiset sissit käyvät sotaa venäläisiä vastaan. Tämä on ohut ja sopii heikommillekin lukijoille.
 
J. K. Kulomaa: Nuori heimopäällikkö (1935). Tämä on ollut minulle listaamastani kahdesta Kulomaan kirjasta suosikki. Romaani kertoo Suomen heimosotien ajoilta Koudan ja Tuiran heimojen välisestä konfliktista. Sen verran tiivis, että sopii huonommillekin lukijoille, joskin lukemani uudemman painoksen (1984) taitto on kehno ja lukujen alusta puuttuvat sisennykset.
 
Arvid Lydecken: Suomenlahden risteilijä (1928). Suomalainen merirosvoromaani 1600-luvulta. Se on sen verran ohut ja helppolukuinen, että sopinee heikommillekin lukijoille.
 
Karl May: Aavikon halki (1944). Mayn mahtavan Kara ben Nemsi -sarjan aloittava kirja, joka kertoo tuon saksalaisen seikkailuista itämailla apulaisensa Halefin kanssa. Luin nuorena tuon koko sarjan useampaan kertaan, ja se osaltaan nosta Mayn suosikkikirjailijakseni. Vaikka hän oli myös Adolf Hitlerin suosikkikirjailija, teokset eivät ole ilmestymisaikaansa 1800-lukuun nähden erityisen asenteellisia, vaikka ne saattavat tuntua nykylukijasta valkoisen miehen ylivertaisuutta korostavilta.
 
Karl May: Inkan testamentti (1942). Maylle vähän epätyypillisempi romaani sijoittuu Etelä-Afrikkaan eikä itämaille tai Pohjois-Amerikkaan. Tarjolla on kiinnostavia hahmoja, seikkailuja ja salaisuuksia. Niin tässä kuin muissakin Mayn kirjoissa intiaanit eivät ole pelkkiä verenhimoisia vihollisia, jotka täytyy tappaa, vaan heitä kuvataan aikaansa nähden monipuolisesti.
 
K. G. Ossiannilsson: Nuori leijona (1930). Tästä kirjasta en muista paljonkaan, mutta ilmeisesti se on ollut hyvä lukukokemus. Sijoittuu Kaarle XII:n ajalle.
 
Charles G. D. Roberts: Tulen löytäjät (1959). Ihmiskunnan alkuaikoihin sijoittuva romaani, jossa on seikkailuja ja aikansa uusia keksintöjä. On ilmestynyt myös nimellä Ihmiselon aamuna (1921), mutta olen lukenut sen juuri tuona uudempana, korjattuna suomennoksena.
 
Martti Santavuori: Vanhan sissikorpraalin aarre (1941). Seikkailuromaani pikkuvihan ajoilta. Tämä on aika ohut teos ja sopii huonommillekin lukijoille. Luin tämän itse uudempana painoksena.
 
Jalmari Sauli: Nuori Kijl (1923). Nuijasodan ajoille sijoittuva romaani, josta en muista juuri mitään, mutta hyvä se lienee ollut silti aikoinaan.
 
Karl von Schoultz: Seikkailu Suezilla (1958). Suomalaisten YK-miesten seikkailuja. Ei varsinainen historiallinen romaani, koska se sijoittuu lähelle ilmestymisaikaansa, mutta nykylukijalle se näyttäytyy historiallisena. Jatko-osa Seikkailu Siinailla (1960), jossa seikkailevat samat YK-miehet.
 
Walter Scott: Ivanhoe (1870; paljon uusia painoksia ja lyhennelmiä). Kuuluisa keskiajalle sijoittuva ritariromaani, jossa on seikkailuja, juonittelua ja rakkautta. Siitä on olemassa vuosina 1929 ja 1988 ilmestynyt tiivis lyhennelmä, joka sopii huonommillekin lukijoille. Ivanhoe on klassikko, mutta ehkä se ei ole enää niin tunnettu ja luettu kuin joskus ennen.
 
Carl Georg Starbäck: Engelbrekt Engelbrektinpoika (1897–1898; lyhennetty yhteisnidos 1954). Kertomus Ruotsin talonpoikaiskapinasta, jossa on jännitystä, juonittelua ja rakkautta. Luin tämän aikoinaan lyhennelmänä ja moneen kertaan. Lyhennelmäkin on aika paksu järkäle.
 
Kauko Valta: Vaskikypärä (1934). Romaani pakanuuden aikojen Suomesta päähenkilönä Teerijärven Uro. Mieleeni on erityisesti jäänyt lukemani uudemman painoksen (1984) takakansitekstin alku: ”Korpeen muuttaessaan Teerijärven Uro oli viisitoista suvea nähnyt.” Tyyli antoi heti historiallisen fiiliksen. Kohtuullisen ohut ja sopii huonommillekin lukijoille.