Pysähtyneet kellot

Espanjalaisaiheinen suomenkielinen esikoisromaani! Tällaisen harvinaisen linnun on päästänyt lentoon salanimi, jonka taakse kätkeytynee espanjalaista elämää melkoisesti tunteva ja jo kypsiin vuosiin ehtinyt henkilö. Kuvataan jokseenkin perinjuurisesti ja joskus lukijan kärsivällisyyttäkin koetellen elämää pienessä espanjalaisessa kalastajakaupungissa, joka elää innotonta ja nukahtanutta idylliään. Hautajaisissa, häissä ja karnevaaleissa viivytään, ja monia kansantapoja ja -tottumuksia kuvaillaan kiintoisasti. Laihanpuoleinen ’juoni’ virittyy puolimaissa, jolloin monipäinen henkilömääräkin vasta on lukijalle esittäytynyt. Perussanottava paljastuu lopussa, jossa vertaillaan kuvatun pikkukaupungin diminutiiveja suosivaa kieltä Madridin superlatiiveja viljelevään, mahtipontiseen kieleen - ja tehdään tästä myös psykologisia johtopäätöksiä. Esikoisromaaniksi tavallista kypsempää tasoa. Varsinkin inhimilliset arvioinnit ja kannanotot paljastavat jo varttuneen kirjoittajan. Espanjalaisen elämän tuntemus on oivallista, ja useat havainnot ilmeikkäitä ja sattuvia. Kieli pulppuilee tuoreitakin kuvia, vaikkeivät kaikki niistä olekaan läpikäyneet aivan tiheintä kritiikin seulaa. Vieraan kielen lauserakenne ja -rytmi saattaa joskus - ei kovin usein - häiritä. Taiteellisilta tuloksiltaan vielä pahasti keskeneräinen : tekijätär ei ole saanut oikeaa eeppistä otetta aiheestaan, vaikka kynä luistaa juoheasti, jopa joskus liiankin liukuvasti.