Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Painajaisten lintukoto
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Mitä sinä pelkäät eniten maailmassa?” kysyn. --- ”Etten minä koskaan ole kenenkään, eikä kukaan koskaan ole minun.” (s. 279)
Päähenkilö Lunni näyttää nuorelta pojalta, mutta on todellisuudessa paljon vanhempi. Oikeastaan Lunni ei ole poika, eikä edes totta tai harhaa. Hänellä on kyky taivuttaa todellisuutta uniensa kautta.
Lunni jättää uneksivat sisarensa ja äitinsä Horroskehrääjän lähtiessään kotipuultaan suolta. Pian Lunni oivaltaa, että hänen tekonsa vaikuttavat kielletyn tosimaailman ihmisiin paljon enemmän kuin hän arvaakaan. Kaarniolassa ihmiset kuolevat nukkuessaan ja näkevät painajaisia. Seurauksena on, ettei kukaan enää uskalla nukkua. Lunnin kotonakaan kaikki ei ole kuten pitäisi, sillä vialliset sisarukset pannaan Horroskehrääjän toimesta ”pois”. Lunni pelkää menettävänsä kaikki rakkaat sisarensa.
Lunnin on päästävä takaisin kotipuulleen, jotta ihmisten painajaiset loppuisivat. Sitä ennen Lunnin on kuitenkin löydettävä lintu, jonka avulla hän uskoo pääsevänsä takaisin kotiin. Hän löytääkin itselleen arvaamattoman ja villin Pikipuhkojan, jota alkaa kesyttää. Lunnin on myös etsittävä noita Palila, joka kasvattaa linnuista valtavia ratsuja taikajuomallaan. Noita kuitenkin vaatii palveluksistaan kalliin hinnan. Hän haluaa Lunnin tuovan vastalahjaksi kontetyttö T23:n. Konetyttö on arvoituksellinen ja kaunis kuin öinen taivas sinisine ihoineen ja valkoisine hiuksineen. Lunni rakastuu, mutta tuulta syövällä konetytöllä ei ole tunteita. Asiat mutkistuvat, sillä Lunni ei voi viedä rakastettuaan Palilalle. Konetyttö saa nimekseen Tui. Tui toivoo löytävänsä keinon muuttua ihmiseksi ja kykenevänsä tunteisiin. Lunni puolestaan haluaisi pelastaa tosimaailman ihmiset, omat sisarensa ja tietysti Tuin.
Siiri Enorannan teos on korkealaatuista, unennomaista ja syvällistä fantasiaa. Runsas ja värikäs lintu- ja luontokuvaus on olennainen osa teoksen maagista tunnelmaa. Kovin nuorille fantasian ystäville teos ei ehkä sovi sen tuhoa enteilevän ja ahdistavan tunnelman vuoksi. Upea!
(sanna / Sivupiiri)
- - -
Taitavasti kudottu unenomainen fantasiaromaani Lunni-pojasta ja hänen huikeasta matkastaan todellisen maailman seikkailuihin vuosien unennäön jälkeen.
”Minä olen tullut takaisin lakatakseni olemasta.”
Lunni on tottunut siihen, että todellisuus taipuu hänen tahtoonsa unen kautta. Mutta karattuaan kiellettyyn tosimaailmaan hän huomaa rajojensa tulevan vastaan. Kaarniolasta kantautuu hirveitä huhuja, ja voidakseen auttaa sen asukkaita Lunnin on korjattava se, minkä hän lähdöllään aloitti. Hänen on löydettävä linnuista valtavia ratsuja kasvattava Palila ja tuotava tälle vangittu konetyttö T23, joka on kauniimpi kuin pilvetön yötaivas. Ennen pitkää Lunnin on palattava vaaroja tihkuvalta taipaleeltaan kotiin: sinne mistä laskee Torkkujoki, hirviön kyynelistä suolainen.
Painajaisten lintukoto on kertomus pojasta, joka ei tarkalleen ottaen ole ihminen, ei valetta eikä totta, ja hänen matkastaan todellisen maailman seikkailuihin vuosien unennäön jälkeen.
(WSOY)
Päähenkilö Lunni näyttää nuorelta pojalta, mutta on todellisuudessa paljon vanhempi. Oikeastaan Lunni ei ole poika, eikä edes totta tai harhaa. Hänellä on kyky taivuttaa todellisuutta uniensa kautta.
Lunni jättää uneksivat sisarensa ja äitinsä Horroskehrääjän lähtiessään kotipuultaan suolta. Pian Lunni oivaltaa, että hänen tekonsa vaikuttavat kielletyn tosimaailman ihmisiin paljon enemmän kuin hän arvaakaan. Kaarniolassa ihmiset kuolevat nukkuessaan ja näkevät painajaisia. Seurauksena on, ettei kukaan enää uskalla nukkua. Lunnin kotonakaan kaikki ei ole kuten pitäisi, sillä vialliset sisarukset pannaan Horroskehrääjän toimesta ”pois”. Lunni pelkää menettävänsä kaikki rakkaat sisarensa.
Lunnin on päästävä takaisin kotipuulleen, jotta ihmisten painajaiset loppuisivat. Sitä ennen Lunnin on kuitenkin löydettävä lintu, jonka avulla hän uskoo pääsevänsä takaisin kotiin. Hän löytääkin itselleen arvaamattoman ja villin Pikipuhkojan, jota alkaa kesyttää. Lunnin on myös etsittävä noita Palila, joka kasvattaa linnuista valtavia ratsuja taikajuomallaan. Noita kuitenkin vaatii palveluksistaan kalliin hinnan. Hän haluaa Lunnin tuovan vastalahjaksi kontetyttö T23:n. Konetyttö on arvoituksellinen ja kaunis kuin öinen taivas sinisine ihoineen ja valkoisine hiuksineen. Lunni rakastuu, mutta tuulta syövällä konetytöllä ei ole tunteita. Asiat mutkistuvat, sillä Lunni ei voi viedä rakastettuaan Palilalle. Konetyttö saa nimekseen Tui. Tui toivoo löytävänsä keinon muuttua ihmiseksi ja kykenevänsä tunteisiin. Lunni puolestaan haluaisi pelastaa tosimaailman ihmiset, omat sisarensa ja tietysti Tuin.
Siiri Enorannan teos on korkealaatuista, unennomaista ja syvällistä fantasiaa. Runsas ja värikäs lintu- ja luontokuvaus on olennainen osa teoksen maagista tunnelmaa. Kovin nuorille fantasian ystäville teos ei ehkä sovi sen tuhoa enteilevän ja ahdistavan tunnelman vuoksi. Upea!
(sanna / Sivupiiri)
- - -
Taitavasti kudottu unenomainen fantasiaromaani Lunni-pojasta ja hänen huikeasta matkastaan todellisen maailman seikkailuihin vuosien unennäön jälkeen.
”Minä olen tullut takaisin lakatakseni olemasta.”
Lunni on tottunut siihen, että todellisuus taipuu hänen tahtoonsa unen kautta. Mutta karattuaan kiellettyyn tosimaailmaan hän huomaa rajojensa tulevan vastaan. Kaarniolasta kantautuu hirveitä huhuja, ja voidakseen auttaa sen asukkaita Lunnin on korjattava se, minkä hän lähdöllään aloitti. Hänen on löydettävä linnuista valtavia ratsuja kasvattava Palila ja tuotava tälle vangittu konetyttö T23, joka on kauniimpi kuin pilvetön yötaivas. Ennen pitkää Lunnin on palattava vaaroja tihkuvalta taipaleeltaan kotiin: sinne mistä laskee Torkkujoki, hirviön kyynelistä suolainen.
Painajaisten lintukoto on kertomus pojasta, joka ei tarkalleen ottaen ole ihminen, ei valetta eikä totta, ja hänen matkastaan todellisen maailman seikkailuihin vuosien unennäön jälkeen.
(WSOY)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Ensin minä ajattelin rakentaa lautan. Ajattelin kiskoa paljain käsin irti nuoria puita, niiden juuret eivät voineet olla kovin syvässä lietteisessä maassa. Ajattelin, että sidon ne yhteen liaaneilla ja annan mennä. Tietenkään minä en silloin vielä ollut nähnyt vesiputousta. Olin nähnyt siitä unia koko ikäni, mutta en ollut tajunnut kuinka valtava se oli, kuinka se huusi raivoaan taivasta kohden ja sylki vesipärskettä kymmenien metrien päähän.
Nähdessäni putouksen ensimmäisen kerran ymmärsin, ettei lautasta olisi mihinkään.
Nähdessäni putouksen ensimmäisen kerran ymmärsin, ettei lautasta olisi mihinkään.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
330