Valkoinen hotelli

Teos saateltiin meillä tietoisuuteen sellaisella mainoskohinalla ja julkistamaan saapuneen kirjailijan haastattelutulvalla, että se väkisinkin sai lähes ylivertaisen saavutuksen hohteen. Merkillinen, sipulin tavoin yhä uusia kerrostumia mielen ytimiin avaava ja sellaisena kiehtova se kieltämättä onkin, mutta edellyttää lukijalta sekä lukemistottumusta että melkoista kiinnostusta ja esitietoja freudilaisuudesta ja sen tulkintamuodoista. Alkuosan "sairaskertomus", nuoren naisen seksuaaliharhojen ja vahvan pornografisen latauksen värittämä kuvitelmaselostus oleskelustaan valkoisessa kylpylähotellissa moninaisten katastrofien keskellä on sekä alkusoittona runollisessa muodossa että kertautuneena johto teemana Freudin itsensä laatimalle selonteolle siitä, mitä nuoren naisen sairastunut fyysinen ja psyykkinen minuus on joutunut lapsuudestaan saakka kokemaan. Tähänkään ei tarina vielä pääty. Sitä jatkaa ja täydentää naisen tervehtyvän minän omat kommentit Freudin tulkintoihin ja sen lisäksi karmeat kohtalot, jotka naisen on koettava toisen maailmansodan Venäjällä juutalaisena Babi Jarin keskitysleirissä. Ja niissäkin häipyvät rajat todellisuuden ja mielen todellisuuden välillä tavalla, joka näköjään joitakin kiehtoo, joitakin ärsyttää ja joissakin herättää vahvan torjunnan.