Kuorosta kohoaa ääni
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
9/1979
Teosarvio
Terts, Abram] [= Sinjavski, Andrei]: Kuorosta kohoaa ääni.
Tertsin nimeä käyttänyt neuvostoliittolainen ns. toisin ajatteleviin kuulunut kirjailija Andrei Sinjavski vietti vuodet 1966-71 kolmella neuvostoliittolaisella vankileirillä kärsimässä kovennettua rangaistusta neuvostojärjestelmän mustamaalauksesta ja sen arvovallan horjuttamishankkeista ulkomailla, mihin hänen teoksiaan oli salaa kuljetettu. Leiriläisten ainoa laillinen kirjoittamisen muoto olivat kirjeet, joita vaimot saivat vastaanottaa kahdesti kuukaudessa. Tämä teos koostuu etupäässä näistä kirjeistä. Mitään poliittista eikä edes henkilökohtaista näihin kirjeisiin ei sisälly. Ne ovat lyhyehköjä mietelmiä ja pohdintoja taiteesta, luomistyön ehdoista ja venäläisestä kirjallisuudesta sekä toisaalta muistiinmerkintöjä ja kuulovaikutelmia leirillä olevien muiden vankien (= kuoron) sananvaihdoista, sukkeluuksista, kielenkäytöstä jne. Joskus ajatus täsmentyy aforismiksi ja analyysiksi, mutta joissakin vaiheissa yksityinen ääni tuntuu hukkuvan, tarkkailija väsyy ja herpaantuu. Jäin miettimään, ketkä mahtavat olla tämänkaltaisen teoksen lukijat.
Tertsin nimeä käyttänyt neuvostoliittolainen ns. toisin ajatteleviin kuulunut kirjailija Andrei Sinjavski vietti vuodet 1966-71 kolmella neuvostoliittolaisella vankileirillä kärsimässä kovennettua rangaistusta neuvostojärjestelmän mustamaalauksesta ja sen arvovallan horjuttamishankkeista ulkomailla, mihin hänen teoksiaan oli salaa kuljetettu. Leiriläisten ainoa laillinen kirjoittamisen muoto olivat kirjeet, joita vaimot saivat vastaanottaa kahdesti kuukaudessa. Tämä teos koostuu etupäässä näistä kirjeistä. Mitään poliittista eikä edes henkilökohtaista näihin kirjeisiin ei sisälly. Ne ovat lyhyehköjä mietelmiä ja pohdintoja taiteesta, luomistyön ehdoista ja venäläisestä kirjallisuudesta sekä toisaalta muistiinmerkintöjä ja kuulovaikutelmia leirillä olevien muiden vankien (= kuoron) sananvaihdoista, sukkeluuksista, kielenkäytöstä jne. Joskus ajatus täsmentyy aforismiksi ja analyysiksi, mutta joissakin vaiheissa yksityinen ääni tuntuu hukkuvan, tarkkailija väsyy ja herpaantuu. Jäin miettimään, ketkä mahtavat olla tämänkaltaisen teoksen lukijat.