Venetsialainen sarja

Kirja on sekä hämmentävä että upea sukellus aikaan, mieleen, kieleen, historiaan ja kulttuuriin. Kirjoittajaltaan teos on melkoinen voimannäyte, ja lukijansa se lähestulkoon uuvuttaa, mutta runsas ja moneen suuntaan polveileva materiaali pysyy rakenteellisin ratkaisuin koossa ja intensiteetti säilyy loppuun asti. Aineksia tähän kirjaan Kytöhonka lienee kypsytellyt jo pitkään, ja tavallaan ne ovat nähtävissä jo kokoelmassa Toinen teos (1982). Venetsialaisen sarjan keskushenkilönä on arkkitehti nimeltä Omo, joka kertoo kirjassa elämäntarinaansa. Teos on kuitenkin paljolti muuta: se on mahtavaa tajunnanvirtaa. jossa Kytöhonka taitavasti lomittaa ja punoo yhteen menneen ja nykyisen, liikkuu ajassa, paikassa ja kielessä tavalla, joka tuo mieleen Kari Aronpuron semioottisen runouden. Juuri kielen merkkijärjestelmät ja merkitykset korostuvat Kytöhongan runoelmassa monin tavoin: sumeilematta ja notkeasti hän vaihtaa sävyä, tyyliä tai kieltä kesken lauseen. Jossakin toisessa yhteydessä tällainen kieli peli saattaisi tuntua snobistiselta temppuilulta, mutta tässä se on oleellinen osa kokonaisuutta, metodi, jonka avulla Kytöhonka rakentaa synteesiä aikojen ja kulttuurien välillä. Runsaine historiallisine, kulttuurisine ja päivänkohtaisine viitteineen kirja tarjoaa myös hauskoja assosiaatioita ja rinnastuksia. Kaikkiaan teos on huikea ja kiintoisa matka yksityiseen ja kollektiiviseen tajuntaan täysin kielitaidottomalle sitä tuskin kuitenkaan voi suositella!