Haarala, Anna-Maria

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Tekstinäyte

KALLE
Hohhoh! kuinka ramasee näin maanantaiaamuna! Ai, niin, perjantaihan nyt on. Oliko sinulla lystiä eilen Kuokkavaaralla talkoissa. Niinhän ne sinua siellä pyörittivät, etten minä lähellekään päässyt.

LIISA
Lörpötä nyt tyhjiä siinä. Sinäkö sitten mihinkään kerkiäisit. - Näitkö, tulivatko neiti ja akranoomi yhdessä kotiin?

KALLE No tottahan tietysti. Yhdessähän ne kotoakin lähtivät. - Mutta kuinka rouva päästi neidin lähtemään?

LIISA
Ei rouva siitä mitään tiennyt, eiväthän ne samassa huoneessa nukku; se rouva kun vaatii joka reiän niin tukituksi, että sulaisihan siinä nuori ihminen.

KALLE
Kyllä meillä on ollut eri meininki sen rouvan tähden tänä kesänä. Milloin on saanut pidellä lehmää sarvista, kun se on lypsyä muka yritellyt, milloin sille mennä lähteeltä vettä lennättämään, kun se on saanut sydämentykytyksen sammakon nähdessään. Ja se tässä vasta kielensekoituksen tuottaa, kun Mattiherraa pitää pehtooriksi sanoa, kun se rouva niin tahtoo.

LIISA
Vieläkös sinä uskot, että häntä rouvan tähden pehtooriksi sanotaan?

KALLE
(Hölmistyneenä.) No kenenkäs tähden sitten?

LIISA
Mitäs kun sinä et koskaan mitään lue. Hiljattainkin oli "Perjantaissa" niin kovasti kaunis luku, kuinka yksi kartanonomistaja tekeytyi pehtooriksi.

KALLE
Mutta eihän akranoomi ole kartanonomistaja.

LIISA
No vaikka ei, niin perii hän kuitenkin kerran tämän talon ja neitiä hän ajatteli emännäksi pyytää jo heti ensi näkemältä ja neidin rakkautta koetellakseen hän pehtooriksi tekeytyy. Kyllä siinä meidän akranoomissa niin paljon miestä on ilman titteleitäkin, että hyvä siitä tulee, sano vain minun sanakseni. (Haaveksivasti.) Ja se on niin kaunista, ihan kuin kirjoissa.
Sellaisesta minäkin pitäisin!


(Pitäisiköhän minun ottaa pulveri 1935)