Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Unisieppari

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Aleksi elää kodin ja koulun välillä hiljaisesti ja näkymättömästi. Päivät täyttyvät aina samoista asioista: tietokone, musiikki, läksyt, kotityöt. Isä on pitkillä työmatkoilla ja äiti vain vilahtaa kotona töitten ja harrastusten välissä. Niinpä Aleksi käy kaupassa, laittaa ruokaa, kattaa pöydän valmiiksi. Oikeastaan Aleksi tulee näkyväksi vain silloin, kun hän unohtaa jonkin velvollisuuden.

Mikään ei järkytä, eikä myöskään suuresti innosta Aleksia, eikä hänellä ole yhtään hyvää ystävää. Eräänä päivänä kouluun ilmestyy uusi tyttö, kesken lukuvuoden. Tuo tyttö, Emilia, istuu Aleksin edessä, eikä puhu mitään. Välitunnilla tyttö heittää Aleksille yllättävän kysymyksen: Miltä tuntuisi olla lepakko? Kukaan ei ole ollut kiinnostunut Aleksin ajatuksista, siksi tuntuu järisyttävältä, että tuntematon tyttö heittää tuollaisen kysymyksen. Tyttö alkaa kiehtoa Aleksin mieltä ja vähitellen he alkavat puhua unista toisilleen. Emilia kirjoittaa unia muistiin, myös Aleksi aloittaa unipäiväkirjan kirjoittamisen, että hänellä olisi jotain puhuttavaa tytölle.

Emilian arki ei ole helppoa ja tytön arjen avautuminen silmien eteen järkyttää Aleksin mieltä. Unien myötä avautuu salaisia portteja myös Aleksin menneisyydestä.
Kirja kuvaa murrosikäisen pojan elämää hyvin läheltä ja lämpimästi. Kirjassa on kuvattu myös vähäeleisesti ja puhuttelevasti yhteiskuntamme pidättyvyys kuoleman edessä. Kun vanhemmat jättivät kertomatta Aleksille, että hänen kaksoisveljensä kuoli synnytyksessä, he jättivät Aleksin yksin surun kanssa. Vaikka veljen kuolemasta ei puhuttu, suru kulki perheen arjessa koko ajan mukana. Aleksin yksinäisyys purkautuu voimakkaana suruna esiin, kun hän saa kuulla veljensä kuolemasta. Onneksi Emilia ymmärtää ja on Aleksin lähellä silloin, kun vanhemmat eivät osaa lohduttaa.

(Marjatta Yamamoto/ Sanojen aika)

- - -

Nuoren nykypojan herkkä kasvutarina.

Aleksi on hakeutunut omaan yksityiseen maailmaansa, tietokoneiden hurinaan, mp-kolmosten sisäavaruuteen ja asioihin, joita hän kutsuu harrastuksiksi. Kotona on kaikki hyvin, paitsi hiljaista ja yksinäistä. Koulussa Aleksi osaa käyttäytyä, vaikka onkin hiljainen ja vetäytyvä, kaikilta tavoittamattomissa. Kunnes kesken lukuvuoden tullut Emilia tunkeutuu hänen maailmaansa yksinkertaisella kysymyksellä: miltä tuntuisi olla lepakko?
Miltä tuntuisi olla lepakko? Miten niin, mitä se tarkoittaa? Aleksi hakeutuu yhä uudestaan Emilian seuraan. Tyttö alkaa puhua Aleksille unista, unien katselemisesta. Poika torjuu, ei hän katsele unia, ei ehdi. Mutta näkee jo seuraavana yönä unen, jonka kirjoittaa ylös. Ja sitten painajaisia, kauniita unia,lapsuuttaan, pelkoja.

Emilian kautta Aleksi tutustuu maailmaan, jota ei tiennyt olevankaan. Myös todelliseen maailmaan, jossa Emilian vammainen pikkuveli on isompi kuin Aleksi ja vielä yksinäisempi. Perheen yksinhuoltajaisä on lomautettuna, humalassa ja hukassa. Aleksi voisi ihastua Emiliaan, ensimmäiseen tyttöön, jonka kanssa on todella puhunut. Mutta Emilia estelee, ei semmoiselle ole tilaa, kun he kumminkin taas joutuvat muuttamaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa, ehkä jos unet tulevat todeksi.

(Tammi)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

140

Kustantaja