Mitä illalla muistetaan

Yhdeksän laajan novellin keskushahmona on jo Keijo Virtasen esikoiskokoelmasta Katovuotta tuttu Aarre Rantanen, jonka elämän koulun päättymisen jälkeen täyttävät pienen hämäläiskylän arkipäiväiset tapahtumat, soittoharrastus ja moottoripyörien korjailu. Neljässä viimeisessä novellissa kylä on muuttunut armeijaksi ja opiskeluksi, joiden mukana kerronta vilkastuu ja laajenee. Virtanen kuvaa Arskaa ja hänen ympäristöään kunnon käsi työläisen tavoin pikkutarkasti ja huolellisesti. Ulkoisten tapahtumien paisuttelu tuntuu paikoin kaventavan novellit ahtaiksi ja pinnallisiksikin syvälle porautuvan ihmiskuvan puutteessa. Novelleista puuttuvat tehokkaat sisäiset jännitteet ja ristiriidat, mikä saa ne vaikuttamaan kalvakoilta ja ohuilta. Sisäkertomuksilla, muisteluksilla ja ”filosofoinnilla” Virtanen yrittää laajentaa novelliensa ajallista ja henkistä ulottuvuutta, mutta tämä jää liian usein perustelemattomaksi ja keinotekoisen tuntuiseksi.