Punainen omena
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
1/1973
Teosarvio
Hikmet, Nazim: Punainen omena. Runoja. Valikoinut ja suom. Brita Polttila.
Hikmetin (1902–1963) nimi on totuttu näkemään Majakovskin, Nerudan ja Brechtin rinnalla, kun puhutaan maailman merkittävimmistä vallankumouksellisista runoilijoista. Hänen osakseen tulikin tuo aktiiviselle taistelijalle yleinen karu kohtalo: vankilaa, maanpakoa ja koti-ikävää. Hänen luja vakaumuksensa Turkin kansan suuren enemmistön etuihin perustuvien päämäärien oikeutuksesta ei kuitenkaan missään vaiheessa murtunut, ja hänen laaja tuotantonsa säilytti loppuun asti hämmästyttävän voimakkaan, syvään kokemukseen ja poliittiseen tietoon perustuvan optimismin.
Ennen kuin Hikmet pystyi käyttämään turkin kieltä vallankumouksellisten tavoitteiden toteuttamiseen, hän joutui muokkaamaan niin kieltä kuin jäykkää lyyristä traditiotakin tarkoituksiinsa sopivaksi. Siksi Polttilan työ on varmasti ollut erittäin vaikea. Turkin kieltä osaamattomana hän on joutunut turvautumaan lukuisiin erikielisiin käännöksiin ja etsimään niistä Hikmetin omaa ääntä. Useiden runojen tavattoman yksinkertainen ja suoraan puhutteleva kieli tuntuu todella aidolta. Hyvää työtä, kiitos.
Hikmetin (1902–1963) nimi on totuttu näkemään Majakovskin, Nerudan ja Brechtin rinnalla, kun puhutaan maailman merkittävimmistä vallankumouksellisista runoilijoista. Hänen osakseen tulikin tuo aktiiviselle taistelijalle yleinen karu kohtalo: vankilaa, maanpakoa ja koti-ikävää. Hänen luja vakaumuksensa Turkin kansan suuren enemmistön etuihin perustuvien päämäärien oikeutuksesta ei kuitenkaan missään vaiheessa murtunut, ja hänen laaja tuotantonsa säilytti loppuun asti hämmästyttävän voimakkaan, syvään kokemukseen ja poliittiseen tietoon perustuvan optimismin.
Ennen kuin Hikmet pystyi käyttämään turkin kieltä vallankumouksellisten tavoitteiden toteuttamiseen, hän joutui muokkaamaan niin kieltä kuin jäykkää lyyristä traditiotakin tarkoituksiinsa sopivaksi. Siksi Polttilan työ on varmasti ollut erittäin vaikea. Turkin kieltä osaamattomana hän on joutunut turvautumaan lukuisiin erikielisiin käännöksiin ja etsimään niistä Hikmetin omaa ääntä. Useiden runojen tavattoman yksinkertainen ja suoraan puhutteleva kieli tuntuu todella aidolta. Hyvää työtä, kiitos.