Musta pantteri

Kaukana täältä, syvällä viidakon uumenissa asui musta pantteri. Vaikka se kulki äänettömin askelin, hiipi ja vaani, se oli sydämeltään kiltti ja luonteeltaan seurallinen. Joskus pantteri avasi suuren punaisen kitansa ja karjaisi, niin kuin pantterit tekevät. Silloin kaikki viidakon eläimet ryömivät piiloihinsa ja pakenivat sitä. Pantteri tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Se etsi herkeämättä ystävää, mutta pelotti aina toiset eläimet pois. Kunnes vanha, viisas kuu opetti sen hymyilemään. Silloin alkoi viidakossa tapahtua kummia...