Kaappa, Jaakko
Elämäkertatietoa
Keskikoulu
Maanviljelijä Kankaanpään Veneskoskella
Näytelmäkirjailija
Kansanmusiikin kerääjä ja esittäjä
Taiteilijaeläke 1991-
Palkinnot:
Nortamo-palkinto 1974
Jussi-palkinto 1975 tv-näytelmästä Haudankaivajan kylä
Maanviljelijä Kankaanpään Veneskoskella
Näytelmäkirjailija
Kansanmusiikin kerääjä ja esittäjä
Taiteilijaeläke 1991-
Palkinnot:
Nortamo-palkinto 1974
Jussi-palkinto 1975 tv-näytelmästä Haudankaivajan kylä
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana teoksessa:
Hiirennahkat. Kertomuksia maaseudulta. Toim. Eino Säisä. WSOY 1972
Muu tuotanto:
Kankaanpään kansanlaulukirja. Toim. Jaakko Kaappa. Kankaanpää Seura 1991
Näytelmät:
Unennäkijä. Esitetty Tampereen Teatterissa 1958
Hiirennahkat. Kertomuksia maaseudulta. Toim. Eino Säisä. WSOY 1972
Muu tuotanto:
Kankaanpään kansanlaulukirja. Toim. Jaakko Kaappa. Kankaanpää Seura 1991
Näytelmät:
Unennäkijä. Esitetty Tampereen Teatterissa 1958
Poika ja kissa. Tampereen Teatteri 1960
Yliluoman Anteron laulu. Vaasan kaupunginteatteri 1977
Soikan häät (aik. nimellä Soikkalaiset). Samppalinnan kesäteatteri 1977
Johtajatar 1978
Härmäläiset. Helsingin kaupunginteatteri 1979
Kuinka vaalihevonen valjastetaan: kunnallispoliittinen satiiri 1981
Hiiskan miniät 1983
Valojuhlat hämäläiseen tapaan 1983
Benjamin Kolvaan sota 1989
Kenttäpostia 1989
Paholaispolska 1993
Tv-näytelmät:
Äijä joka etsi kehrääjää. TV2 1967
Mustalaistyttö. TV2 1969
Färikaran Jaska. TV2 1970
Kaksipa pientä poikaa. TV2 1970
Nainen on kuin enkeli. TV2 1971
Porsaskauppias. TV2 1973
Valojuhlat. TV2 1974
Haudankaivajan kylä. TV2 1975
Teemun ja Riikan seikkailut. 8-osainen nukkenäytelmä. TV2 1975
Joki-Jussin pojat. TV2 1977
Profeetta eli räätäli kunnallismiehenä. 5-osainen sarjanäytelmä. TV2 1979
Yliluoman Anteron laulu. Vaasan kaupunginteatteri 1977
Soikan häät (aik. nimellä Soikkalaiset). Samppalinnan kesäteatteri 1977
Johtajatar 1978
Härmäläiset. Helsingin kaupunginteatteri 1979
Kuinka vaalihevonen valjastetaan: kunnallispoliittinen satiiri 1981
Hiiskan miniät 1983
Valojuhlat hämäläiseen tapaan 1983
Benjamin Kolvaan sota 1989
Kenttäpostia 1989
Paholaispolska 1993
Tv-näytelmät:
Äijä joka etsi kehrääjää. TV2 1967
Mustalaistyttö. TV2 1969
Färikaran Jaska. TV2 1970
Kaksipa pientä poikaa. TV2 1970
Nainen on kuin enkeli. TV2 1971
Porsaskauppias. TV2 1973
Valojuhlat. TV2 1974
Haudankaivajan kylä. TV2 1975
Teemun ja Riikan seikkailut. 8-osainen nukkenäytelmä. TV2 1975
Joki-Jussin pojat. TV2 1977
Profeetta eli räätäli kunnallismiehenä. 5-osainen sarjanäytelmä. TV2 1979
Tekstinäyte
Kun sitten myöhään illalla pääsin vihdoin tupaan, näin isäni lukemassa sanomalehteä keinutuolissa lampun alla. Suljin varovasti oven, ripustin ohjakset hiirenhiljaa uunin kylkeen pellin rimaan, hiivin sängylle, riisuuduin ja menin niin nopeasti peiton alle kuin pääsin. Tallissa oli ollut ape sekoitettuna, pilttuu kuivattuna, heinät annettuina: minun ei ollut tarvinnut muuta kuin kiinnittää ja sukaista hevonen. Nälkäkin minulla toki oli, mutta minä päätin etten kyllä söisi enkä pyytäisi ruokaa, en sitten varmaan! En, vaikka kuolisin siihen paikkaan!
»Kuinkas porsaat kävivät kaupaksi?» kysyi isä sitten. Ja olihan sen täytynyt kuulla ja nähdä minun tuloni, en minä ollut varkain päässyt sänkyyni vaikka luulin.
»Eivät käyneet», minä vastasin.
Ja kun isä näytti odottavan selitystä, minun oli itku kurkussa sanottava että porsaat olivat kaikki kuolleet.
»Jätitkös ne jäälle, häh?» kysyi isä.
Minä myönsin. Ja ajattelen nyt että kai sen oli täytynyt nähdä sekin kun minä tulin järveä pitkin. Minusta tuntuu että kyllä isä jo silloin tiesi kaiken. Ehkä se oli käynyt katsomassa laatikkoonkin sillä aikaa kun minä olin vienyt hevosen talliin.
Tietenkin minun oli kerrottava hänelle porsaiden tukehtuneen, kun »ämmiä ja äijiä» oli istunut laatikolla ilmareikien päällä. Mutta luvatta olivat kuitenkin rekeen tulleet, selitin, eivät olleet minulta lupia kysyneet, jos olisivat kysyneet, en olisi antanut. . .
Isä kuunteli minua ja oli jonkin aikaa aivan hiljaa.
»No jaa», hän sanoi sitten, »pelkäsitkös sinä tulla kotiin kertomaan tätä minulle?»
»Pelkäsin, isä», minä vastasin ja odotin jatkoa sydän kurkussa.
»Enkö minä sanonut sinulle ettet sinä saa pelätä?»
»Sanoit . . .»
»Semmoiset porsaat eivät merkitse meille yhtään mitään», isä puhui sitten. »Mutta se on tärkeätä ettet sinä pelkää isääsi etkäs pelkää tulla kotiisi. Kun sinun ei tarvitse pelätä. Minähän olen sinun isäsi, ja minähän olen sinun puolellasi. Vastedes tiedä tämä. . .»
Niin se sanoi se isä - i s ä n i! Ja se oli kyllä tosi porsaskauppias ja rusnari ja kuningas! Kaikista paras isä! Hurjan viisas! Niin ei toista! Ei ennen eikä jälkeen! Mitään muuta minä en voinut sillä hetkellä ajatella. Ja kun me olimme vielä jutelleet, syöneet uuniperunoita ja isäkin oli tullut nukkumaan, niin ihmeen kevyeltä, turvalliselta ja lämpimältä minusta sinä yönä hänen selkänsä takana tuntui.
(Ote novellista Talvilinja; Hiirennahkat 1972)
»Eivät käyneet», minä vastasin.
Ja kun isä näytti odottavan selitystä, minun oli itku kurkussa sanottava että porsaat olivat kaikki kuolleet.
»Jätitkös ne jäälle, häh?» kysyi isä.
Minä myönsin. Ja ajattelen nyt että kai sen oli täytynyt nähdä sekin kun minä tulin järveä pitkin. Minusta tuntuu että kyllä isä jo silloin tiesi kaiken. Ehkä se oli käynyt katsomassa laatikkoonkin sillä aikaa kun minä olin vienyt hevosen talliin.
Tietenkin minun oli kerrottava hänelle porsaiden tukehtuneen, kun »ämmiä ja äijiä» oli istunut laatikolla ilmareikien päällä. Mutta luvatta olivat kuitenkin rekeen tulleet, selitin, eivät olleet minulta lupia kysyneet, jos olisivat kysyneet, en olisi antanut. . .
Isä kuunteli minua ja oli jonkin aikaa aivan hiljaa.
»No jaa», hän sanoi sitten, »pelkäsitkös sinä tulla kotiin kertomaan tätä minulle?»
»Pelkäsin, isä», minä vastasin ja odotin jatkoa sydän kurkussa.
»Enkö minä sanonut sinulle ettet sinä saa pelätä?»
»Sanoit . . .»
»Semmoiset porsaat eivät merkitse meille yhtään mitään», isä puhui sitten. »Mutta se on tärkeätä ettet sinä pelkää isääsi etkäs pelkää tulla kotiisi. Kun sinun ei tarvitse pelätä. Minähän olen sinun isäsi, ja minähän olen sinun puolellasi. Vastedes tiedä tämä. . .»
Niin se sanoi se isä - i s ä n i! Ja se oli kyllä tosi porsaskauppias ja rusnari ja kuningas! Kaikista paras isä! Hurjan viisas! Niin ei toista! Ei ennen eikä jälkeen! Mitään muuta minä en voinut sillä hetkellä ajatella. Ja kun me olimme vielä jutelleet, syöneet uuniperunoita ja isäkin oli tullut nukkumaan, niin ihmeen kevyeltä, turvalliselta ja lämpimältä minusta sinä yönä hänen selkänsä takana tuntui.
(Ote novellista Talvilinja; Hiirennahkat 1972)
Lähteitä ja viittauksia